Mitä järkeä on elämässä?

Jos tuollaisia miettii koko ajan. Järki ja äly menee ihan hukkaan.

Jos katsot elämää esim. luonnon näkövinkkelistä niin eläinten ja lintujen elämän tarkoitus on lisääntyä ja tuottaa jälkeläisiä. 

Se on niiden ainoa elämän tehtävä.

Kaikki on merkityksetöntä, mutta kokemukset ovat silti todellisia.

Elän elämää kuin katsoisin mielenkiintoista elokuvaa. Elokuva ei tuota mitään ja sillä ei ole minkään asian kannalta mitään merkitystä, mutta silti on hauska katsoa miten juoni etenee ja mitä elokuvassa esiin tulee.

En ole egomaanikko ja narsisti, jonka mielestä minulla olisi jotain merkitystä mahdollisesti triljoonien galaksien universumissa.

Selviytyminen mahdollisimman pitkään.

minut on luotu aiheuttamaan ongelmia ja sekasortoa. ainakin itselleni. ukon sanoja lainatakseni. meidän aikamme täällä on hyvin rajallinen, ja silti ilmasto muka lämpenee. ei pidä paikkaansa.

Hyvä kysymys. Kävin porteilla jo reilu vuosi sitten. KIRJOITAKAA PERKELE SINNE POTILASHUONEEN SEINÄÄN MIKÄ SAIRAALA!!! 

Kysymyksen kysyminen on inhimillistä. Ihminen on asioille merkityksiä keksivä olento. Mitä lähemmäs vastausta päästään, sitä sumuisemmaksi kaikki muuttuu. Ehkä elämän tarkoitus on kysyä kysymys ja odottaa vastausta.

Niin ei tuolta pohdinnalta pelasta kuin se, että on niin valtavan kiireinen, ettei ehdi miettiä, esim. 12-lapsisen perheen töissäkäyvä äiti (nekin kiireet tosin aikanaan loppuu).

Muita vaihtoehtoja ovat uskoon hurahtaminen, se selittää kaikki ongelmat, hulluksi tuleminen (vähän sama asia kuin edellinen), tai sitten niin syvä tyhmyys, ettei älyä miettiä syntyjä syviä.

Elämästä ei kannata alkaa etsimään järkeä eikä varsinkaan merkitystä. Siinä on suuri vaara tulla hulluksi. Nyt kun sattumalta on elossa niin kannattaa ainakin yrittää viihtyä ja pitää hauskaa. Olemisen tuskaan on se hienompi eellä alkava sana. Sitä varten ihminen on mieltynyt päihteisiin ja lääkärit mielialalääkkeiden kirjoittamiseen. Joillekkin kelpaa myös uskonnot.

Vierailija kirjoitti:

Jos katsot elämää esim. luonnon näkövinkkelistä niin eläinten ja lintujen elämän tarkoitus on lisääntyä ja tuottaa jälkeläisiä. 

Se on niiden ainoa elämän tehtävä.

Joo muttakun niillä ole tätä ajattelemisen taakkaa, painavat vaan vaistoilla menemään. Eli ihmisen elämään ei pelkkä lisääntyminen tuo mitään selitystä.

PS. Linnut ovat myös eläimiä, ei tarvitse erikseen mainita "eläinten ja lintujen". Myöskin lisääntyminen ja jälkeläisten tuottaminen ovat yksi ja sama asia. :D

Mitäs tässä, olen muinaisten tähtien tomua ja tomuksi palaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katsot elämää esim. luonnon näkövinkkelistä niin eläinten ja lintujen elämän tarkoitus on lisääntyä ja tuottaa jälkeläisiä. 

Se on niiden ainoa elämän tehtävä.

Joo muttakun niillä ole tätä ajattelemisen taakkaa, painavat vaan vaistoilla menemään. Eli ihmisen elämään ei pelkkä lisääntyminen tuo mitään selitystä.

PS. Linnut ovat myös eläimiä, ei tarvitse erikseen mainita "eläinten ja lintujen". Myöskin lisääntyminen ja jälkeläisten tuottaminen ovat yksi ja sama asia. :D

Millä sitten perustelet ihmisten halun saada jälkeläisiä?

Askel kerrallaan, hengitys kerrallaan, lounas kerrallaan, päivä kerrallaan, ihmetellä pilvien liikkeitä ja lintujen lentoa. Jos tulee kylmä, pukeutuu, jos tulee kuuma, riisuutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katsot elämää esim. luonnon näkövinkkelistä niin eläinten ja lintujen elämän tarkoitus on lisääntyä ja tuottaa jälkeläisiä. 

Se on niiden ainoa elämän tehtävä.

Joo muttakun niillä ole tätä ajattelemisen taakkaa, painavat vaan vaistoilla menemään. Eli ihmisen elämään ei pelkkä lisääntyminen tuo mitään selitystä.

PS. Linnut ovat myös eläimiä, ei tarvitse erikseen mainita "eläinten ja lintujen". Myöskin lisääntyminen ja jälkeläisten tuottaminen ovat yksi ja sama asia. :D

Millä sitten perustelet ihmisten halun saada jälkeläisiä?

Miksi pitää jotenkin perustella? Ihmiset nyt haluaa vaikka sun mitä.

Ehkä jos alkaa tolleen järjellä miettimään, niin ei pääse kovinkaan syvällisiin lopputuloksiin ja vastaus onkin ettei elämässä ole järkeä. Luettelemasi kuvaus ihmisenä olemisesta on vain ulkoa opittua tietoa, jonka varaan oot maailmankuvaas rakennellu. Mielekkyys voi löytyä jostain aivan muualta, kuin järjen käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Jos katsot elämää esim. luonnon näkövinkkelistä niin eläinten ja lintujen elämän tarkoitus on lisääntyä ja tuottaa jälkeläisiä. 

Se on niiden ainoa elämän tehtävä.

Luonnon näkövinkkelistä lisääntyminen ei oo ainut tarkoitus. Ihan pelkkä olemassaolo on se tarkoitus. Siinä sivussa voi olla joku vietti joka ohjaa lisääntymään, mutta pelkkä tässä hetkessä tipuilu tai kasvina oleminen on se pointti. Ihmisellekin voisi tuollainen sama pelkkä olemassaolo/läsnäolo tehdä hyvää, mutta meillä on mieli, joka ei tykkää siitä. Se kaipaa mietittäviä juttuja, ehkä tavoitteita ja niiden suorittamista

Sielu meillä kaikilla on. Sinun pitää vain päästä irti siitä sinun mielesi kahleista ja alkaa toteuttamaan sitä mitä sinun intuitio ja sydän tahtoo ja haluaa. Turhaan mietiskelet, totuus on, että meillä on sielu emmekä ole vain tämä fyysinen keho. Ja olet vapaa kun ymmärrät olevasi vapaa mutta aivpesun avulla sinutkin on saatu kapeakatseiseksi. Avaa mieltä ja näe maailman mahdollisuudet ja totuus niin helpottaa. 

Elämällä ei ole tarkoitusta. Sinulla, minulla tai ihmiskunnalla ylipäätään ei ole sen syvempää merkitystä, kuin että satumme olemaan olemassa.

Mutta, olet kuitenkin olemassa. Olet tietoinen elämänmuoto. Vailla todisteita muusta, on jopa mahdollista, että olemme ainutkertainen tapaus maailmankaikkeudessa; aiine, joka tuli tietoiseksi itsestään. Pystymme pohtimaan omaa asemaamme universumissa, sen laajuutta, sen kauneutta. Kuinka etuoikeutettu ja ihmeellinen kasa ainetta ihminen onkaan!

Elämässä on myös nautintoja. Niitä tuottaa musiikki, taide. Hyvä ruoka ja viini. Keskustelut ystävien kesken. Auringonlaskun tai aaltojen katseleminen. Se tunne, kun rakastamasi ihminen sanoo nimesi ääneen.

Saada elää ja olla olemassa on arvokasta ja kaunista itsessään.

Olen pohtinut tätä kysymystä läpi elämäni. 

Vastausta en ole löytänyt.

Olen päätynyt omissa järkeilyissäni siihen, että elämässä ei ole järkeä, mutta siitä voi tehdä itselleen mieluisaa keskittymällä pieniin hetkiin ja pyrkimään aktiivisesti unohtamaan järjettömyyden. 

Miten tämän toteuttaa onkin sitten vaikeampi kysymys.

No töitä nyt ei enään ole pakko tehdä elääkseen. Se vielä puuttuisikin että joutuisi puurtamaan jonkun urpon orjana...