Kaikki muut ovat onnistuneita ja onnellisia

Sinua ei tarvita mihinkään tässä maailmassa.

Onneksi huomenna tulee tuet tilille, niin pääsee taas nauttimaan normaalista elämästä ainakin viikon ajan. Sitten taas kiristellään ja venytetään penniä. Mukavaa kuitenkin kun on kevät ja valoisaa, pitää nauttia pienistä asioista jos isoihin ei ole varaa.

Kateus muuttuu lähes aina katkeruudeksi. Niin se on kaikilla.

Eivät kyllä ole kaikki muutkaan kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Kateus muuttuu lähes aina katkeruudeksi. Niin se on kaikilla.

En ole ap mutta mikä vika on katkeruudessa jos oma elämä ei ole mennyt hyvin? Pitääkö silloinkin esittää onnellista vaikkei ole?

Niidenkin kanssa oppii pärjäämään, mikäli vain on halua. Puhun kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus muuttuu lähes aina katkeruudeksi. Niin se on kaikilla.

En ole ap mutta mikä vika on katkeruudessa jos oma elämä ei ole mennyt hyvin? Pitääkö silloinkin esittää onnellista vaikkei ole?

Katkeruudella pilaa vain elämäänsä entisestään. Ei se vaikuta keneenkään muuhun kuin sinuun itseesi. Sulle väärin tehnyttä ei välttämättä hirveästi kiinnosta, vaikka surisit itsesi hengiltä.

Se on vain kulissia. Jos joku laittaa muokatun bikinikuvan itsestään Cuzzin laukku kädessä Dubain rannalta, se ei tarkoita, että se ihminen on onnellinen.

Lahjakkuus, sosiaalisuus ja kyky oppia nopeasti eivät ole omaa ansiota, vaikka monet niin kuvittelevat. Toisilla, joille ei noita lahjoja ja luonteenpiirteitä ole siunaantunut, elämä meinaa olla yhtä taistelua. Ja vielä kun on peruskoulusta asti kiusattu, syrjitty ja syrjäytetty, niin turha on kenenkään ihmetellä miksei tällaisesta yksilöstä tule yhteiskunnalle tuottavaa yksilöä. Tukemisella ja empatialla olisi voitu tällainenkin yksilö saada edes sen mukaan yhteiskuntaan, että hän pystyy pitämään ainakin osittain huolta omasta toimeentulostaan ja jaksamisestaan. 

On niitä joilla ei elämässä ole juuri ollut menetyksiä ja takapakkeja eikä niitä oikein ole näköpiirissäkään. Se on ihan faktaa.

Mutta on ihmisiä joilla niitä on ollut liiankin kanssa.

Tsemppiä ap!

Itse samassa tilanteessa kuin ap. En jaksaisi enää luovia täällä ableistisessa yhteiskunnassa.Olen itsekin korkeakoulutettu, mutta alalta, jossa tarvitaan sosiaalista pelisilmää ja ulospäinsuuntautuneisuutta. En voi enää uudelleenkouluttautua, opintotukikuukaudet ovat menneet. Eikä ole matemaattista lahjakkuutta tai sinniä opetella vaikkapa koodausta (jota meille autisteille mainostetaan ainoana alana).

Asennekysymys. Ihminen luo elämänsä itse ja tekee valinnat. Joskus valitsee huonosti ja seuraavalla kerralla yrittää paremmin. Jokaisella meillä on omat ongelmamme. Sellaista se elämä on. Yhtä ongelman selvittämistä ja eteen päin tarpomista.

Ei, neurodiversiteetti ei ole asennekysymys, eikä siihen ole itsellä mitään valinnanvapautta. Pahinta on tietynlainen vaikeasti käsitettävä, ja ulospäin näkymätön, irrallisuus valtamaailmasta. Vaikka kuinka yrittäisi sopeutua ja saada yhteyttä muihin ihmiseen (eli käytännössä enemmistönä oleviin ns. neurotyypillisiin), jää  itselle ontto, jopa tyhjä fiilis lokeroon, josta pitäisi löytyä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Olkoonkin miten parapsykologiaa tahansa uskon, että ihmiset ovat toisiinsa sidoksissa sosiaalisella juuritasolla, ja tästä tasosta autistit on syntymästään saakka leikattu irti, kärsimään omalla pienellä maapläntillään, johon edes toiset autismikirjolaiset eivät aina saa yhteyttä.

Kun tähän lisätään mukaan nykymaailman käytännön realiteetit ulospäin suuntautumisesta, verkostoitumisesta, armottomasta kilpailusta, ja pintakiiltoisesta somemädännäisyydestä ei ole mikään ihme, että diagnooseja jaetaan liukuhihnalta, kun yleinen oireilu pahenee päivä päivältä.

En ole vielä keksinyt, mikä tähän auttaisi edes vähän. Joka tapauksessa AP:n, ja kaikkien muidenkin vastaavaa kokevien, tunteet, vaikka kuinka haitallisia sinänsä olisivatkin, ovat oikeutettuja, eikä niitä kannata alkaa väkisin tukahduttamaan. 

Ainoa vakio-ohje on yrittää nauttia niistä kuuluisista pienistä asioista ja löytää tulevasta keväästä aurinkoisempia mielialoja (vaikka sekin, kyllä, on masentuneelle haastavaa).

Ota huomioon, että ihmiset tuppaavat mieluummin päivittelemään iloisia ja positiivisia asioita sosiaaliseen mediaan. Tyyliin kuvia milloin käybät bilettämässä, syömässä ravintolassa etc. etc.

Mutta kaikki eivät avaudu huonoista asioista sosiaaliseen mediaan. Moni mieluummin haluavat antaa positiivisen kuvan itsestään muille, eivätkä välttämättä avaudu kaikista syvimmistä ja kivuliaimmista asioista, mitkä heidän elämässään menee huonosti. Älä ihmisien kulisseja tulkitse 100 % totuudeksi näiden ihmisten elämässä. Jokaisella kolikolla on kääntö puoli.