Uskotteko, että suurin osa ihmisistä nauttii aidosti työstään?

Uskon että suurin osa ei todellakaan, vaan hankkii pakon edessä elantoaan tämlaisessa yhteiskunnassa jossa työ valitettavasti on pakollista. Jotkut harvat varmasti kyllä.

Oli ja on yhteiskuntia joissa työ on pakollista - ei saa palkkaa tai se on tosi minimaalinen.

En usko. Vähissä on ihmiset, jotka jatkaisivat työtään, jos saman rahan saisi ilmankin. Äkkiseltään en keksi, mitä mielummin tekisin työkseni kuin tätä nykyistä, mutta silti saisin aikani mukavamminkin kulumaan. 

Pääsääntöisesti nautin työstäni.

Vireystila on kuitenkin monen eri asian summa, joten huonojakin päiviä mahtuu joukkoon.

Pidän myös tunteesta että olen työyhteisöni jäsen ja "kuulun porukkaan", sama tunne kuin eräässä minulle tärkeässä harrastuksessani.

Toki työssä käydään ensisijaisesti palkan vuoksi, mutta on sillä muutakin merkitystä.

Työskentelen metalliteollisuudessa, vuorotyötä tehtaassa ja olen tyytyväinen työhöni. On jopa mukavaa olla samanhenkisten ihmisten parissa, samanlainen huumori ja "roolinsa" jokaisella porukassa.

Olen saanut useita hyviä kavereita ja jopa pari oikein hyvää ystävää työpaikaltani.

Uskon, että suurin osa on ihan sujut työnsä kanssa. Itsehän sitä on hakenut, ei töitä vapaassa maassa osoiteta kenellekään valmiiksi. Tietysti jotkut eivät nauti työstään ja vaihtavat alaa. Mutta kaikilla on toki on hyviä ja huonoja aikoja työssä kuin työssä.

Eiköhän suurin osa tee työtä toimeentulon takia, ehkä myös muista syistä. Harvassa on kai ne onnekkaat, jotka on unelma-ammatissaan ja nauttii työn tekemisestä.

H u o r a t nauttivat suuresti t. Iltalehti

Pakkopullaa.

Onhan näitä jonkin verran. Ovat usein hieman "erikoisia" persoonia, esim. Asperger- ja/tai ADHD-piirteisiä.

En osaa sanoa, onko se nyt jotain Nautintoa, mutta voi se silti olla tärkeä elämänsisältö ja sosiaalinen yhteisö, ja työn kautta voi kokea merkityksellisyyttä, yhteenkuuluvuutta jne.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että suurin osa on ihan sujut työnsä kanssa. Itsehän sitä on hakenut, ei töitä vapaassa maassa osoiteta kenellekään valmiiksi. Tietysti jotkut eivät nauti työstään ja vaihtavat alaa. Mutta kaikilla on toki on hyviä ja huonoja aikoja työssä kuin työssä.

Olin töissä hampurilaisravintolassa ja vihasin aivan jokaista hetkeä siitä.

En usko

Varmaan ainakin sellaiset, joilla on ikään kuin työ ja harrastus samassa paketissa, esim. urheilijat, näyttelijät, muusikot ja taiteilijat.

Harva lopulta kävisi ainakaan töissä, jos se ei olisi enemmän tai vähemmän taloudellinen pakko. Tukien varaan ei voi rakentaa elämäänsä eikä perintönä tullut miljoonien osakevarallisuutta, joten aamulla on pakko herätä töihin.

Uskon, että moni aidosti pitää työstään, jos nyt ei suoranaisesti nauti.