Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Millaiseen kuntoon sun läheinen on jäänyt aivoinfarktin jälkeen?

Vierailija
03.03.2023 |

Ja minkä ikäisenä sai tuon aivoinfarktin?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
03.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alle viisikymppisenä sai aivoveritulpan. Pari viikkoa oli niin ettei itse muista ajasta mitään. Kuntoutus aloitettiin välittömästi kun sen pystyi. Oikea puoli vartalosta toimii heikommin ja kärsii kylmyydestä. Hyvin kykenee kuitenkin itse liikkumaan ja asumaan ja olemaan kuten kaikki muutkin.

Se minkä muut huomasivat käytöksessä on, että tietynlainen häveliäisyys tästä ihmisestä on kadonnut. On kovin suorapuheinen, jopa röyhkeä. Tietyllä lailla ylimielinen.

Vierailija
2/3 |
03.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Alle viisikymppisenä sai aivoveritulpan. Pari viikkoa oli niin ettei itse muista ajasta mitään. Kuntoutus aloitettiin välittömästi kun sen pystyi. Oikea puoli vartalosta toimii heikommin ja kärsii kylmyydestä. Hyvin kykenee kuitenkin itse liikkumaan ja asumaan ja olemaan kuten kaikki muutkin.

Se minkä muut huomasivat käytöksessä on, että tietynlainen häveliäisyys tästä ihmisestä on kadonnut. On kovin suorapuheinen, jopa röyhkeä. Tietyllä lailla ylimielinen.

Eli hänellä tunne-elämä osittain mennyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
03.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun isä sai aivoinfarktin alle kuusikymppisenä. Toinen puoli kehosta halvaantui osittain ja vaikutti myös mielialaan, ehkä masentui, jotenkin aloitekyky ja innostuminen asioista katosi. Vaikeaa selittää, mutta ei palannut ihan entiselleen.

Isä pystyi kuitenkin vielä muutaman vuoden infarktin jälkeen ajamaan automaattivaihteisella autolla ja käveli keppiin tukeutuen, mutta hänellä ei ollut minkäänlaista motivaatiota omaan kuntoutukseensa, mikä minulle läheisenä oli tosi vaikea ymmärtää.

Fysioterapeutti esim. oli sitä mieltä, että hän pienellä harjoittelulla pystyisi hyvin kävelemään ilman keppiä, mutta isä itse halusi siirtyä pyörätuoliin ja naureskeli vaan, että kun se on niin mukava ja kätevä. Fysioterapeutilta sai vaikka minkälaisia kuntoutusohjeita ja välineitä, ja esimerkiksi kovasti kannustusta uimassa käymiseen, sillä uintitaito isälläni oli säilynyt, vaikka ei yleensä kuulemma säily. Isää itseä ei tällainen kiinnostanut yhtään. 

Se jäi itseäni mietityttämään, että kuinka paljon aivoinfarktillepotilaalla on mahdollista kuntoutua, jos siihen todella panostaa ja keskittyy? Ajattelisin, että voisi olla paljonkin vaikutusta. Motivaation on vain löydyttävä ihmiseltä itseltään.