Lue keskustelun säännöt.
"Ja kun suru on eletty lävitse ihan..."
01.03.2023 |
"...jää kaunis muisto keskelle elämän pihan". Näin jossain värssyssä. Oikeasti on surua, jota ei voi elää läpi, vaan joka jää sinuun asumaan. Kauniita muistoja, jotka vaan lisäävät tuskaa kun tulevat mieleen.
Kommentit (5)
Suru on niin raastavaa. Ja tiedän, että se kulkee mukanani loppuelämän. Sitä en tiedä vielä helpottaako tämä tuska koskaan ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suru on niin raastavaa. Ja tiedän, että se kulkee mukanani loppuelämän. Sitä en tiedä vielä helpottaako tämä tuska koskaan ...
Helpottaa, mutta ei häviä koskaan. Eikä tarvitsekaan hävitä, sillä se kertoo rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Suru on niin raastavaa. Ja tiedän, että se kulkee mukanani loppuelämän. Sitä en tiedä vielä helpottaako tämä tuska koskaan ...
Ei helpota kokonaan koskaan, eikä muuta muotoaan, vaikka kliseisesti niin sanotaankin. Surun ja tuskan kanssa on vaan joutuu elämään. Mulle ne on kuin sieluun asettuneita kutsumattomia vieraita, joita on vain siedettävä. Niillä on onneksi oma nurkkansa, jonne ovat suostuneet siirtymään, kun tullessaan valtasivat joka sopukan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru on niin raastavaa. Ja tiedän, että se kulkee mukanani loppuelämän. Sitä en tiedä vielä helpottaako tämä tuska koskaan ...
Ei helpota kokonaan koskaan, eikä muuta muotoaan, vaikka kliseisesti niin sanotaankin. Surun ja tuskan kanssa on vaan joutuu elämään. Mulle ne on kuin sieluun asettuneita kutsumattomia vieraita, joita on vain siedettävä. Niillä on onneksi oma nurkkansa, jonne ovat suostuneet siirtymään, kun tullessaan valtasivat joka sopukan.
Mutta ei tarvita kuin ajatus, näkymä, sävel, tuoksu, niin jo taas sattuu. Ikäväkään ei helpota koskaan, koska kokoajan ne hetket, jolloin hän oli lähellä, vieressä, elossa, ovat vain kauempana. Itse olen alkanut ajattelemaan tuon toisin päin, olen jo 6vuotta, 4kk lähempänä sitä hetkeä, kun näemme jälleen. En tiedä, kuinka pitkään siihen vielä menee.
Niinhän se on.