Millainen oli ensimmäinen kohtaamisesi kumppanisi vanhempien kanssa?

Miten joku muistaa tai muistelee tällaisia? Itsellä ei mitään muistikuvaa.

Sanoin:

.

Mulle otetaan kuva tykinammuksesta joka ammutaan russukoiden raiskaajajoukkoon

.

200 e

.

https://signmyrocket.com/

.

Olivat mielissään

Menin heille, istuivat sohvalla ja jonkun ajan päästä miehen isä käski äidin käydä kättelemässä. Siinä se. Samoin kun siskon tapasin ensimmäisen kerran niin koko porukka istui jälleen sohvalla ja siitä ei noustu, sitten sisko ilman mitään hymyä ynähti terve.

Vierailija kirjoitti:

Menin heille, istuivat sohvalla ja jonkun ajan päästä miehen isä käski äidin käydä kättelemässä. Siinä se. Samoin kun siskon tapasin ensimmäisen kerran niin koko porukka istui jälleen sohvalla ja siitä ei noustu, sitten sisko ilman mitään hymyä ynähti terve.

Miksei hymyillyt?

Kimppa kiva äidin ja tyttären kanssa.

Porvarissukua, porvarisperhe, joten

hiukan kyllä jännitin; mietin mm. ;millä kielellähän he haluavat jutella kanssani; ymmärränköhän yhtään mitään?! Turhaan jännitin; molemmat olivat erittäin kielitaitoisia ja keskustelummekin sujui ihan hyvin. Ensi tapaaminen tapahtui siis heidän kodissaan. Meille, minulle ja kumppanilleni tarjoiltiin eräänlainen välipala suuressa salissa ; (olimmehan siellä juuri "välipala aikaan") Tarjoilua oli hoitamassa kaksi heillä töissä olevaa "aputyttöä."

Minut otettiin erittäin hyvin vastaan; vain kumppanini sisko, samaa ikäluokkaa oleva; ei hyväksyt olemassa oloani ensimmäiseen 9-10 vuoteen. Nyt tulemme toimeen; emme ole kuitenkaan mitään sydänystäviä.

(ulkomailta)

Ihan hyvin sujui. Jännitin toki. Tapasin mökillä. Oli sanottu että ota huonompaa vaatetta....No tulin kumppareissa ja kalastusvermeissä. Huomasin että isäntäväki oli pukeutunut parhaimpiinsa. 

Äitinsä kanssa tapasin ohimennen, olin syönyt jotain vanhentunutta ja vatsani oli sekaisin, joten onneksi tilanne meni nopeasti ohi. Isä tuli yllätysvierailulle poikansa luokse ja oli odottamassa rapussa, kun tulimme punttikselta. Sitten kahviteltiin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Porvarissukua, porvarisperhe, joten

hiukan kyllä jännitin; mietin mm. ;millä kielellähän he haluavat jutella kanssani; ymmärränköhän yhtään mitään?! Turhaan jännitin; molemmat olivat erittäin kielitaitoisia ja keskustelummekin sujui ihan hyvin. Ensi tapaaminen tapahtui siis heidän kodissaan. Meille, minulle ja kumppanilleni tarjoiltiin eräänlainen välipala suuressa salissa ; (olimmehan siellä juuri "välipala aikaan") Tarjoilua oli hoitamassa kaksi heillä töissä olevaa "aputyttöä."

Minut otettiin erittäin hyvin vastaan; vain kumppanini sisko, samaa ikäluokkaa oleva; ei hyväksyt olemassa oloani ensimmäiseen 9-10 vuoteen. Nyt tulemme toimeen; emme ole kuitenkaan mitään sydänystäviä.

(ulkomailta)

Miksi juuri HE olisivat saaneet päättää keskustelukielen? Sinähän siellä olit vieraana, joten hyvä isäntäväki tietenkin huomioi vieraansa ja mukautuu tämän käyttämään kieleen. Omituisen jäykältä ja nihkeältä kuulostaa, ei mikään yhteiskuntaluokka oikeasti velvoita tai edes tuota noin jäykkää kanssakäymistä.

Jäätävä ja vaivautunut. Minua on aina kohdeltu ulkopuolisena ja ylimääräisenä riesana ja häiriönä. Olemme miehen kanssa olleet naimisissa yli 20 v. Varsinkaan anopin ja miehen sisarten käytös ei ole muuttunut. Ymmärrettävistä syistä en tapaile heitä kovinkaan usein.

Jäykkä, hiljaisuus oli käsinkosketeltavaa. En tuntenut oloani tervetulleeksi.

Ensimmäinen miehen perheenjäsen jonka tapasin oli muistaakseni hänen siskonsa. Nyt kun ajattelen, ensikohtaamisemme oli ilmeisesti silloin, kun hänen vauvallaan oli bronkioliitti ja olivat yhdessä sairaalassa, jossa sattumalta itse työskentelin. Olimme miehen kanssa päättäneet ilmeisesti tehdä jotain töideni jälkeen, ja hän tuli hakemaan minua sieltä töistä, ja matkalla tietysti oli kohteliasta käydä potilasta ja äitiään katsomassa. Tapaaminen ei ole jäänyt mieleeni ensikohtaamisena mutta koska olen ollut siinä työpaikassa vain minun ja mieheni tapailun alkuaikoina eikä mulla ole mitään muutakaan mielikuvaa ensitapaamisesta, niin tuo se kai oli. Tapaaminen oli mukava, vauvakaan ei onneksi missään kriittisessä tilassa ollut. Mies alkoi mitata happisaturaatiotaan vauvan mittarilla ja minäkin sitten innostuin. Mittari näytti huonosti ja aiheutti hälytyksen, mikä oli tietenkin aika noloa :(

Appiukon tapasin ekaa kertaa, kun olimme menossa miehen kanssa romanttista viikonloppua viettämään heidän "sivumökilleen". Appi oli pimeänä marraskuisena iltana yksin istumassa "päämökin" valaisemattomalla terassilla kun koukkasimme sitä kautta. Hänelle aivan tyypillistä toimintaa. Kun nousin autosta, hän kärisi: "Ootsä se siivooja?". Kyseessä oli jonkinlainen vitsi. Sitten jutteli kyllä aivan normaalisti ja ystävällisesti.

Anopin olen ilmeisesti tavannut seuraavana juhannuksena samaisella mökillä. Ei jäänyt tarkemmin mieleen, ilmeisesti hän oli hyvin samanlainen kuin myöhemmissäkin kohtaamisissa, eli tosi mukava. 

Anoppi ei vaivautunut edes peruskohteliaaseen käytökseen. Ajatteli kai että vaihtoon menen kuitenkin. Sama meininki jatkui seuraavat 5 vuotta, kunnes aloin odottaa esikoista. Yhtäkkiä hän olikin aina halunnut olla ylin ystäväni.

Olivat hiljaisia, jähmeitä, melko ilmeettömiä. Nyt on selvinnyt, että ovat ihan vaan luonteeltaan sellaisia. Oma perheeni on puheliaita seurustelijoita, niin en tiedä miten miehen perheen kanssa pitäisi toimia. Tuntuu, että puhun heidän korvansa irti.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ei vaivautunut edes peruskohteliaaseen käytökseen. Ajatteli kai että vaihtoon menen kuitenkin. Sama meininki jatkui seuraavat 5 vuotta, kunnes aloin odottaa esikoista. Yhtäkkiä hän olikin aina halunnut olla ylin ystäväni.

Minun anoppini myös nihkeili sellaiset 5 vuotta. Alkoi kaveeraamaan kanssani, kun sai kiertoteitse tietää, että harkitsen avioeroa.

Kun tapasin mieheni äidin ensimmäisen kerran, istuuduimme pöydän ääreen, joimme jääteetä ja juttelimme niitä näitä. Ihan mukava ensikohtaaminen oli.

Miehen isän kanssa tapasimme yhteisen ruokailun merkeissä. Ruokailun lomassa appiukko paljastui Putinin ja Trumpin kannattajaksi ja piti siinä sitten pientä ylistyspuhetta molemmista "suurmiehistä". Minä kuuntelin hämmentyneenä sanomatta mitään ja mies näytti siltä että halusi vajota maan alle.

He olivat järkytyksekseni halailijoita ja se oli inhottavaa kun tulivat kimppuun koskettelemaan. En ole tottunut siihen vieläkään ja on ihottavaa kun haluani olla halailematta ei kunnioiteta yhtään.

Kutsuivat heille syömään. Oli ihan hauskaa ja hyvää ruokaa, mutta nauratti kun kutsuivat minua tohtoriksi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porvarissukua, porvarisperhe, joten

hiukan kyllä jännitin; mietin mm. ;millä kielellähän he haluavat jutella kanssani; ymmärränköhän yhtään mitään?! Turhaan jännitin; molemmat olivat erittäin kielitaitoisia ja keskustelummekin sujui ihan hyvin. Ensi tapaaminen tapahtui siis heidän kodissaan. Meille, minulle ja kumppanilleni tarjoiltiin eräänlainen välipala suuressa salissa ; (olimmehan siellä juuri "välipala aikaan") Tarjoilua oli hoitamassa kaksi heillä töissä olevaa "aputyttöä."

Minut otettiin erittäin hyvin vastaan; vain kumppanini sisko, samaa ikäluokkaa oleva; ei hyväksyt olemassa oloani ensimmäiseen 9-10 vuoteen. Nyt tulemme toimeen; emme ole kuitenkaan mitään sydänystäviä.

(ulkomailta)

Miksi juuri HE olisivat saaneet päättää keskustelukielen? Sinähän siellä olit vieraana, joten hyvä isäntäväki tietenkin huomioi vieraansa ja mukautuu tämän käyttämään kieleen. Omituisen jäykältä ja nihkeältä kuulostaa, ei mikään yhteiskuntaluokka oikeasti velvoita tai edes tuota noin jäykkää kanssakäymistä.

Suomen kieltä he eivät osanneet. Tottakai he kysyivät minulta, millä kielellä voidaan jutella ja täten tutustua. Minulla on ollut aina todella lämpimät välit heidän kanssaan; sopeuduin nopeasti elämääni täällä; kiitos siitä kuuluu myös heille!