Kun on niin ahdistunut, ettei mitään pysty tekemään
Suunnittelen vapaapäiväksi ohjelmaa ja lopputulos on se, että istun sohvalla telkkari päällä ja pelaan tetristä. Tuntikausia. Onneksi lapset ovat loman vietossa muualla.
Elämässä on muutaman kuukauden aikana tapahtunut asioita, jotka ovat olleet liian vaikeita käsitellä ja käsittää. Avioliitto, jossa ollut ongelmia alusta asti, on tulossa päätökseen. Havahduin, miten oma huono oloni parisuhteesta johtuen on heijastunut lapsiin ja miten saamaton olen ollut tukemaan ja kasvattaman heitä. Todellisuus iski päin naamaa ja nyt pitäisi alkaa korjaamaan tilannetta. Yritän tsempata itseäni pitämään itsestäni huolta mutta ei se oikein onnistu. Yksittäisiä kävelylenkkejä on tullut tehtyä mutta oikeasti tekisi mieli käpertyä peiton alle ja nukkua viikko.
Miten tästä nousta ja alkaa käsittelemään tunteita ja tapahtumia, on ainoa asia joka pyörii jatkuvasti mielessä. Ystävien kanssa olen jutellut mutta se tuntuu vain ahdistavan lisää. Nyt he tietävät pieniä murusia siitä, mitä meillä on ollut ja se tuntuu pahalta. Nyt kaikki odottavat, että teen jotain mutta olen hukassa
Tiedän, että keskusteluapua on saatavilla mutta sekin ahdistaa. Pelottaa, että romahdan jos alan tätä perkaamaan.
Kommentit (9)
Shokkivaihe. Kyllä sä saat mönkiä peiton alle jos tuntuu, että sen ulkopuolella ahdistus vain nousee. Pääsee sieltä poiskin. Ei nyt ehkä viikoksi kannata jäädä pesimään kerralla jos sen voi välttää. Mutta pieninä palasina tämäkin elefantti syödään.
No jos sinulla on nyt vapaata, niin lepää ensin. Ei ole pakko lähteä lenkille tai jumppaan.
Hae toki ehdottomasti apua myös. Ammatti-ihminen osaa kyllä alkaa selvittämään asioita ottaen huomioon sinun jaksamisesi!
Lääkäriin, mielialalääkkeet ja nenä kohti parempaa huomista.
Pikkuhiljaa. <3 ahdistus on kauhea ja lamaannuttava tunne. Älä ole kauhean ankara itsellesi, se ei nopeuta paranemista. Lapset toipuvat taas.
Mikä siinä romahtamisesta pelottaa? Saa saikkua ja ehtii käsitellä asiat. Mä romahdin syksyllä. Olin lopulta 3kk saikulla. Sain mielialalääkkeet ja suunnilleen kerran kuussa käynyt psykologilla juttelemessa. Nyt voin taas hyvin.
Lasten iästä riippuen voi ihan kertoa, että nyt on vähän hankalampi ajanjakso, pyytää anteeksi kun ei ole jaksanut huomioida tarpeeksi jne. Tärkeintä on pyytää anteeksi jos ei ole jaksanut riittävästi huomioida. Otat aikaa itsellesi ilman mitään suorituspaineita ja sitten jaksat taas antaa aikaa lapsillesi. Selviät kyllä. Tsemppiä!
Masentuneet miettii liikaa menneisyyttä ja ahdistuneet liikaa tulevaisuutta.
Ei ne asiat ainakaan parane tetristä pelaamalla ja todellisuutta pakenemalla.
Sun on tarve levolle. Mene rohkeasti lääkäriin. Et ole ainoa vastaavaa kokenut, ei niistä vaan julkisesti huudella.
Tsemppiä, kyllä se aurinko sieltä vielä esiin tulee, mutta nyt on hidastamisen aika.
Mikä sua yleensä auttaa purkamaan asioita? Vai eikö entiset keinot toimi?
Olet varmasti kokeillut elämäsi aikana monia tapoja. Eivät ne ole kadonneet minnekään, mutta ehkä tunteiden voimakkuus sotkee etkä huomaa, mitä tulisi nyt painottaa. Se ei ole omituista vaan täysin normaalia ja tervettä.
Painota erilaisia keinoja vaikka summassa, jos olet liian poikki tietoiseen päättelyyn. Lepoa, puhumista, tekemistä ihan sekaisin.
Voisitko keskustella itsesi kanssa (paperilla tai koneella) jos ystäville puhuminen tuntuu liialta?
Vai onko ihan mihin tahansa tekemiseen uppoutuminen parempi vaihtoehto?
Älä sylistä parsuhdetta.Mene läkäärin.Kovin et voi olla masetunut.Koska todella masetunut ihminen ei jaksa edes täällä kirjoitaa.Olet vain laiska ihminen , joka ei osaa otta vastutaa omasta elämästä.