Ajoittaako ihmiset puhelinkeskustelut elämänsä menestyshetkiin?

Miksi tämä keskustelunaloitukseni poistettiin? Ketä se loukkasi?
......

Aikaisemmin tuli ihmeteltyä, miten ihmisille on aina sattunut niin paljon kaikkea kivaa kun he minulle soittavat, että onko heidän elämänsä yhtä juhlaa ja menestystä. Ja miksi he haluavat soittaa ja kertoa siitä juuri minulle, jolla yleensä sillä hetkellä ei mene niin hyvin. Sittemmin olen alkanut epäillä, että tämä on varmaan aika monellekin ihmisille joku tyydytyksen lähde, mahtailla omilla kuulumisillaan varsinkin niille ihmisille, joilla menee huonommin. Mahtavatko kuitenkaan kertoa näitä juttuja sitten joillekin vielä selkeästi menestyneemmille ihmisille? Mutta sittemmin olen tajunnut, että voihan tähän tapaan näillä ihmisillä kuulua sekin, että he soittavat heti silloin kun on käynyt joku hyvä juttu elämässä, ja haluavat kertoa siitä. Eli ei heillä koko ajan hyvin mene, mutta silloin kun tulee takapakkia, niin siitä ei soiteta eikä kerrota, vaan sitä salaillaan. Ei kai siinä sinänsä mitään, en vain ole ikinä tajunnut tätä aikaisemmin, mutta nyt varmaan tajusin, jos asia on noin. Itse en yleensä soita ja kerro kenellekään juuri sillä hetkellä kun jotain hyvää sattuu. En ole kai vain niin sosiaalisesti älykäs tai sillä tavalla sosiaalisesti suuntautunut. Minusta sellainen tuntuisi helposti rehvastelulta ja mahtailua, enkä halua soitella mitään rehvastelusoittoja, varsinkaan niille joista tiedän, että heillä menee juuri kurjasti elämässä. Minä soitan silloin kun en ole kuullut pitkään aikaan jostain ihmisestä, tai on ehkä jotain ideaa mitä voitaisiin tehdä yhdessä.

Ja tekeekö ihmiset yleisesti ehkä myöskin niin, että jos elämässä on tosi kurjaa sillä hetkellä, niin he eivät vastaa silloin ystävien/tuttavien puhelinsoittoihin? Kun ei olisi mitään niin hienoa kerrottavaa, vaan ainoastaan mälsää? Tätäkään en ole aiemmin tajunnut, koska itselleni on hyvin luontevaa valittaa asioita toisille ihmisille. Siitä kuinka persettä kohtelua olen missäkin saanut. Siis jos se on totta, en omasta päästäni tällaisia keksi. Haluni on silloin parantaa maailmaa ja miettiä mitä asian eteen voisi tehdä. Mutta tämä minun juttelutyylini ei juuri tunnu saavan vastakaikua, tuntuu meininki olevan vain että ihmiset haluavat rehvastella kuulumisillaan ja lopettavat helposti puhelun siihen kun ovat saaneet hienot juttunsa esiteltyä. Tämäkö se nykyään on puhelinkeskusteluiden tarkoitus, mahtailu ja rehvastelu?

Sitäkään en ymmärrä, että Facebookiin laitetaan kuulumiset vain silloin kun ollaan ulkomailla tai saadaan työpaikalla joku ylennys. Siitä tulee sitten aika yksipuolisesti juttuja ihmisen elämästä, ja ehkä vain kaksi päivitystä vuodessa. Itsestäni ainakin on mukava rupatella elämän kaikenlaisista tapahtumista ja kuulumisista.