Miten opettaa 7-vuotiasta poikaa pitämään puoliaan poikaporukassa?

En tarkoita muiden hakkaamisen vuoksi, vaan itsetunnon paranemisen ym vuoksi.

kerralla olen tehnyt selväksi että meidän lasta ei kiusata, siinä on kovat pojat meinanneet laskea alleen, mutta se kerta on riittänyt.

En osaa millään kuvitella häntä judossa tai nyrkkeilyssä enkä oikein muissakaan urheilulajeissa. NE eivät kiinnosta häntä ja hän on aika heikko urheilussa. Ymmärrän, että se ei ole poikien maailmassa mikään valtti :(



Mutta kyllä häntä muuten kiinnostaa poikamaiset asiat. Pihalla pyöräilevät paljon, ajelevat polku- ja akkuautoilla, keinuvat, rakentelevat majoja metsään jne. Välillä leikit sujuvatkin. Mutta kun tulee se ristiriidan paikka, niin hän ei uskalla puolustautua, vaan menee lukkkoon, vaikka on verbaalisesti ihan taitava.

En osaa millään kuvitella häntä judossa tai nyrkkeilyssä enkä oikein muissakaan urheilulajeissa. NE eivät kiinnosta häntä ja hän on aika heikko urheilussa.

kannattaa aloittaa judon tai nyrkkeilyn harrastaminen. Antaisit lapselle edes jonkinlaiset mahdollisuudet kehittyä vähän urheilullisemmaksi.

Pumpuliin pistämällä teet pojan tilanteesta entistäkin vaikeamman.

kunnioitusta ja tietynlaista kovuutta(joka ei ole pois herkkyydestä) esimerkiksi noissa urheilulajeissa. Painin lisäisin vielä tuohon, sekin on hyvä laji.



Lisäksi lapsi oppii liikunnan iloa, koordinaatio ja motoriikka paranee - näistä taidoista on hyötyä myöhemminkin.



Ehdottomasti suosittelen jotain noista kolmesta lajista, kaikki hyviä, niiden parista voi löytää myös hyviä kavereita. Muistakaa, ettei noissa valmennus ole enää sellaista macho-meininkiä, vaan useimmat nykyvalmentajat ymmärtävät lasten päälle ja osaavat lukea näitä.

mutta miten viedä sinne, kun häntä ei yhtään kiinnosta?



Olen tehnyt valtavan työn saadakseni hänet oppimaan pyöräilemään, edes jollakin tavalla auttavasti luistelemaan ja tottumaan veteen siinä määrin, että voi harjoitella uimista. Minusta tuntuu, että voimani loppuvat tähän. JOssain vaiheessa on vain pakko uskoa, että lapsi ei ole urheilullinen ja piste.



Muuten on sosiaalinen ja fiksu poika, mutta tämä liikuntapuoli loistaa poissaolollaan samoin kuin kaikki ns. aggressiivisuus. EI ole koskaan ollut kiinnostunut mistään sotajutuista, örkeistä, rajuista peleistä jne.



ap

on siinä huono, niin en kyllä pakottaisi mihinkään ryhmään sitä harrastamaan. Ennemmin vaikka isän kanssa painimista ja "voimainmittelyä" ja tasapainoharjoittelua yms. mistä saa fyysistä itseluottamusta. Sanon tämä siitä kokemuksesta että me laitoimme sosiaalisesti kömpelön pojan futikseen, johon itsekin halusi mennä. Seurauksena oli että hän ei päässyt ollenkaan porukkaan mukaan, ajautui riitoihin muiden kanssa ja vietti treenit kentän laidalla istuen. Valmentajat kehottivat kyllä mukaan mutta eihän heidän aikansa riitä yhden suostutteluun, kun kentällä 20 muuta seisoon ja odottaa. Voin sanoa, että kokemus ei todellakaan parantanut lapsen itsetuntoa tai sos. taitoja.



Sen sijaan meillä on auttanut kahdenkeskisten leikkien järjestäminen ja pojan ongelmien "vähättely". En enää yritä niin kovasti ohjata poikaa toimimaan porukassa tai etsimään kavereita, vaan olen sanonut hänelle, että sellaista se joskus on. Kaikki ei tykkää leikkiä isolla porukalla ja joskus voi tulla yksinäisiä hetkiä. Sitten muistutan miten kiva hän kuitenkin on ja miten hauskaa hänellä oli eilen x:n kanssa.



Sanoisin, että älä tee tuosta isompaa ongelmaa kuin se on. Voit myös selittää että ne haukkujat ovat tyhmiä ja hän on fiksu kun ei mene siihen mukaan. Usein on fiksumpaa vain kohauttaa hartoitaan kuin lähteä siihen kilpalaulantaan jota tuonikäiset pojat harrastaa. Voitte harjoitella jonkin fraasin jota hän voi käyttää, ääneen tai itsekseen. Vaikka että " ei haittaa mitä sä sanot." Vanhempien puhuttelu lällättelijälle on joskus ihan paikallaan, mutta tapaa siitä ei kannata tehdä enää tuon ikäisillä. Pääääntöisesti heidän pitäsi pystyä olemaan pihalla keskenään - tai sitten lapsesi on huonossa porukassa ja olisi parempi pysyä siitä kokonaan poissa.