Käytkö miehesi kanssa appivanhempiesi kukkarolla, jos on tiukkaa?

mutta pienemmät summat on itse saatu tienattua.

Taitavat olla vähävaraisempia kuin me. Ja vaikka olis rikkaampiakin, niin sittenkään ei. Joku ylpeys kuitenkin.



Ei pyydetä eikä saada rahaa myöskään minun vanhemmiltani, vaan he ruinaavat meiltä "vippejä", jotka sitten jättävät maksamatta. Appivanhemmat sentään yrittävät suoriutua omillaan..

Taitavat olla vähävaraisempia kuin me. Ja vaikka olis rikkaampiakin, niin sittenkään ei. Joku ylpeys kuitenkin.

Ei pyydetä eikä saada rahaa myöskään minun vanhemmiltani, vaan he ruinaavat meiltä "vippejä", jotka sitten jättävät maksamatta. Appivanhemmat sentään yrittävät suoriutua omillaan..

meillä on aika samanlaista. Tosin mun vanhempani jopa yleensä maksavat vippinsä takaisin (harvemmin kuitenkaan ihan sovitussa ajassa).

rahaa. Appivanhemmat lainasivat kyllä häitämme varten pikkuisen rahaa, mutta joka ikinen sentti maksettiin takaisin.



En ole lukion jälkeen pyytänyt rahaa edes vanhemmiltani. Eikä mieskään yhdessäollessamme omiltaan.



Jos ei olisi varaa uuteen, niin sitten ostettaisiin käytetty.

appivanhemman kuluja. on ihan pee aa.

t. naimisissa 23 v

..menkää ja ottakaa lainaa...tosi noloa!!!!!!!!!!!!!

mutta miehen äiti lainaa meiltä rahaa ja harvemmin maksaa takaisin.

Jos rahaa tarvittaisiin niin kysyttäisiin varmaankin ensiksi vanhemmiltani. Tiukkoja paikkoja ei ole tullut. Sen sijaan olen saanut suunnitellusti ennakkoperintönä ihan kivoja summia (n. 8 tonnia kolmen vuoden välein, eli sen mitä verottomana voi antaa + vähän muuta mm. sen pakastimen).

Anoppi on ihana ja auttaa aina vaikka lasten kanssa, mutta eläke on pieni. Meillä ei ole ongelmaa muutamien satasten kanssa ja ne on niitä summia, joita anopilta voisi teoriassa pyytää.



Sen sijaan apu tulee mun vanhemmilta. Heidän eläkkeet on isot, pääomatuloja runsaasti jne. Ei pyydetä, mutta tarjoutuvat heti antamaan, kun kuulevat jostain rahanmenosta. Esimerkiksi olimme vaihtamassa uutta autoa ja meinasin ottaa 8000 Euroa autolainaa, kun tuon verran jäi vielä rahoitusvajetta vanhasta autosta ja säästöistä. Mun äiti heti ilmoitti, ettei mitään lainoja vaan he antavat ne rahat.

(eivät huolineet takaisinmaksuja), mutta heti kun avoliittoon astuin, niin lopetin. Jotenkin tuntui vaan nololta, että vanhempien pitäisi maksaa jotain, kun elämässä ja taloudessa on mies.



Eli kai mä miehen "kunniaa" siinä vaalin. Muuten kävisin surutta, koska olen opiskelija.

Joskus laittavat terveisiä verkkopankkiin kysymättä, jos tietävät meillä olevan tiukempaa talouden kannalta. Eivät tosin ole superäveriäitä. Omat vanhemmat on varakkaampia, ja joskus olen heiltä lainannut (esimerkiksi nyt kesällä kun kelan päätös kotihoidontuesta ei tullut ajallaan).



En tosin laske heidän varaan koskaan, eli talous toimii itsestäänkin.

on jouduttu pyytämään rahaa lainaan. Tämä johtui siitä, että yritys jossa molemmat olimme töissä meni konkurssiin ja yllättäen olimme molemmat työttömiä. Pakko oli jostain saada rahaa lainojen maksuun. Teimme selväksi, että tulevat saamaan antamansa lainan takaisin, mutta rahojen "palauttaminen" tulee olemaan todella vaikeaa, kun he eivät suostu meiltä rahaa ottamaan vastaan. Laittavat kuulemma rahat saman tien takaisin, jos heidän tililleen kyseinen summa ilmestyy ja tämän kyllä heistä uskoo :/



Anoppini on aina ollut auttamassa meitä kaikessa..kun opiskelimme hän toi joka viikko hyvää hyvyyttään meille ruokakasseja. Olenkin hänelle todella kiitollinen kaikesta avusta ja toivon, että voin joskus korvata tuon kaiken hänelle jollain tavalla. Ihana anoppi ja appiukko!

Appivanhemmat ovat persaukisia.

Saisimme olla nälkäkuoleman partaalla että pyytäisimme rahaa kummankaan vanhemmilta.

on harvoin myöskään lompakkoa.

Omilta vanhemmilta en voi enkä kehtaa pyytää, koska heillä ei ylimääräistä ole, siitä pitää huolen veljeni vaimonsa kanssa. Tämä pariskunta kiristää vanhempiani lastenlasten kautta eli jos rahaa ei heru eivät isovanhemmat näe enää lapsia. Lisäksi veljeni saattaa äityä jopa väkivaltaiseksi jos rahoja ei muuten saada.