Traumatisoiduin siitä että isäni vei aina viime tipassa

Ymmärrän. Minut taas haettiin aina viimeisenä. Vaikka äitini oli ihan kotona ja hakemisesta oli sovittu kun meiltä oli pitkä matka kaikkialle. Tuli aika merkityksetön olo. Sitten kun minua vuosia nuorempi pikkusiskoni oli siinä iässä että häntä kuskattiin, äiti piti huolen että oli aina 5 minuuttia etuajassa odottamassa paikalla.

Isäni perusteli sillä että hän ei halua olla ensimmäisenä paikalla

Mun mies on samanlainen. On aina ennemmin 1-2 min myöhässä kuin 5 min etuajassa. Ja hän kuvittelee, että lapset saavat itsensä valmiiksi ja ulos ovesta 2 minuutissa. Takki päälle vaan ja mennään. Ei anna ennalta varoitusta, että kohta löhdetään, vaan toteaa että nyt mennään ja närkästyy jos ei olla ulkona hetkessä.

Nykyisin, jos meillä on jotain menoja, niin minä teen lähtöni omaan aikaani siten, ettei tarvitse hikisenä puuskuttaa paikalle. Mies tulkoon perässä jos ei halua tulla mun kanssa ajoissa.

Ärsyttävä piirre ihmisissä, mutta sitä on vaikea muuttaakaan.

Lapsena olin aina ajoissa jokapaikassa kunnes eräänä päivänä isäni myöhästyi ja toi minut reilusti myöhässä tarhaan. Sen jälkeen myöhästyin aina ja tämä on jatkunut koko aikuisikäni.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena olin aina ajoissa jokapaikassa kunnes eräänä päivänä isäni myöhästyi ja toi minut reilusti myöhässä tarhaan. Sen jälkeen myöhästyin aina ja tämä on jatkunut koko aikuisikäni.

Miten helvetíssä tarhaan voi mennä myöhässä?

Vierailija kirjoitti:

Lapsena olin aina ajoissa jokapaikassa kunnes eräänä päivänä isäni myöhästyi ja toi minut reilusti myöhässä tarhaan. Sen jälkeen myöhästyin aina ja tämä on jatkunut koko aikuisikäni.

Niin niin, yhden ainoan kerran myöhästyit ja siitä se vajoaminen pohjalle alkoi? Nyt myöhästyt joka asiassa vain tuon yhden tapauksen vuoksi? Kai olet syyllistänyt isääsi kaikki nämä vuodet ja ratkennut ryyppäämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena olin aina ajoissa jokapaikassa kunnes eräänä päivänä isäni myöhästyi ja toi minut reilusti myöhässä tarhaan. Sen jälkeen myöhästyin aina ja tämä on jatkunut koko aikuisikäni.

Niin niin, yhden ainoan kerran myöhästyit ja siitä se vajoaminen pohjalle alkoi? Nyt myöhästyt joka asiassa vain tuon yhden tapauksen vuoksi? Kai olet syyllistänyt isääsi kaikki nämä vuodet ja ratkennut ryyppäämään?

Kyllä, olen menettänyt uskoni aikatauluihin ja auktoriteettiin.

Isäsi pitäisi tappaa!