Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että hukun.
12.02.2023 |
Pää painuu pinnan alle kaikkien juuri ja juuri pinnalla pysymisvuosien jälkeen.
Nuorempikin lapsi muutti kotoa pois, avioliitto ollut kuollut jo vuosia, ystäviä eikä kavereita ei ole kuin 1 joka sekin sen verran uusi tuttavuus, että en todellakaan kertoisi kaikkea elämäni kuraa hänelle, kukaan muukaan ei tiedä mitään, luulevat vain kaikkea hyvää ja "normaalia".
Huomenna taas töihin, vetämään roolia, sitten kotiin makaamaan ja kuolemaan kunnes taas aamu ja mentävä töihin. Tätä ja tällaista ollut niin kauan kuin muistan.
Minulla on voimat loppu ja silti vain räpiköin, mitään odotettavaa enkä valoa en missään näe, mitään en jaksa/uskalla asioille tehdä.
Kommentit (3)
Kun lapset lentävät pesästä, on ihan luonnollista että tulee sellainen olo että mitäs nyt, kun siihen asti niin pitkään on yksi elämän keskeisimmistä merkityksistä ollut lapsista huolehtiminen. Tunnistan tuota ainakin jonkun verran itsessäni. Mutta sinulla on ilmeisesti enemmästä kysymys; vaikutat viestisi perusteella kenties masentuneelta? Oletko puhunut lääkärille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko pysyä siinä kulissiavioliitossa? Kulissit taitavat olla sinulle muutenkin tärkeitä, kun menet töihinkin esittämään ja ainoalle ystävällesi et voi olla aito oma itsesi. Eipä ihme jos on raskasta, elät jonkun elämää, muttet omaasi.
Parempi olisi nyt alkaa uskaltaa vaan. Aloita eroamalla, sen jälkeen on varmasti helpompi hengittää.
Onpa outoa settiä. Jos ap:lla on psyyken oireilua, ensimmäinen tehtävä ei ole erota puolisosta vaan aloittaa pahan olon vyyhden purkaminen.
Onko pakko pysyä siinä kulissiavioliitossa? Kulissit taitavat olla sinulle muutenkin tärkeitä, kun menet töihinkin esittämään ja ainoalle ystävällesi et voi olla aito oma itsesi. Eipä ihme jos on raskasta, elät jonkun elämää, muttet omaasi.
Parempi olisi nyt alkaa uskaltaa vaan. Aloita eroamalla, sen jälkeen on varmasti helpompi hengittää.