Pitäisikö mun puuttua

kun mieheni karjuu lapsillemme (alle 3v molemmat) jos tekevät jotain kiellettyä?



Itse olen sitä mieltä, että lapselle sanotaan napakasti ei ja tehdään selväksi, ettei saa kiellettyä asiaa tehdä, mutta karjuminen ja huutaminen eivät ole hyvästä. (myönnän, olen minäkin joskus hermostuessani korottanut ääntäni, mutta 99% tapauksista pysyn tilanteiden yläpuolella)



Kun lapsi vaikka kiipeää jonnekin, mihin ei saa kiivetä ja putoaa sitten ja pillahtaa itkuun, miehen ensireaktio on torumista : 'nii-in, noin käy kun kiipeää tuonne, minähän sanoin jne.' Sitten vasta lohdutusta...



Olen sanonut miehelleni asiasta, että hän ei voi istua vieressä ja karjua lapselle, kun voi hyvin mennä väliin ja esittää asian rauhallisestikin.. mutta mies ei vaan muuta tapojaan.



Mitä voin tehdä, vai olenko ihan nipo kun mietin tällaisia? Voiko tästä olla lapsillemme haittaa kehityksen kannalta...? Tunnen olevani huono äiti kun en pysty suojelemaan lapsia tällaiselta.