Lue keskustelun säännöt.
Huono itsetuntoni pilaa parisuhteeni
08.02.2023 |
Mikä avuksi, kun mulla on koko ajan sellainen olo, että miehellä olisi parempi olla jonkun toisen kanssa? Olen ruma, hankala ihminen enkä suoraan sanoen ymmärrä, miksi mies haluaa olla kanssani. Olemme siis olleet yhdessä jo useita vuosia, silti mulla on tämmöinen olo. Mies ei ole koskaan sanonut mulle mitään ilkeää tai edes vihjannut tuohon suuntaan, tämä on ihan mun oma päänsisäinen ongelma.
Ja epäilen jatkuvasti miestä pettämisestä, vaikkei hän koskaan ole tehnyt yhtään mitään edes etäisesti epäilyttävää. Eli olen turhaan mustasukkainen. Mikä ihme tähän auttaisi, mulla itselläkään ei ole hyvä olla näin.
Olisiko jotain neuvoja?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon samanlainen ku sä. Mutta nyt viis vuotta oltu naimisissa, ja ja olen oikeasti alkanut uskomaan, kun mies sanoo kauniiksi ja rakastaa mua.
Hän kohtelee mua hyvin, yksikään aiempi mies ei ole kodellut hyvin.
No, uskon että myös Jumala parantaa, mutta toinen rakastava ihminen auttaa myös parantumisessa.
"Ja epäilen jatkuvasti miestä pettämisestä"
Ihmiset alitajuisesti kuvittelevat muiden olevan samanlaisia kuin itse ovat. Eli sinulla voi olla pettämistaipumuksia. Varo ettet itse lähde pettämään tuon huonon itsetuntosi avustuksella.
Vierailija kirjoitti:
"Ja epäilen jatkuvasti miestä pettämisestä"
Ihmiset alitajuisesti kuvittelevat muiden olevan samanlaisia kuin itse ovat. Eli sinulla voi olla pettämistaipumuksia. Varo ettet itse lähde pettämään tuon huonon itsetuntosi avustuksella.
Ei ole pettämistaipumuksia, olen ollut uskollinen parisuhteessani jo 20 vuotta. Eikä ole ollut tosiaan mikään saavutus mielestäni vaan aivan normaalia, ettei toista petetä. Lähinnä epäilen miestä siksi, koska pelkään hänen jättävän minut. Pelolle ei tosiaan ole minkäänlaista totuuspohjaa.
Ap
Olen yhden tyttöystävän nuoruudessani jättänyt ihan tuosta syystä. Hirveä perässäraahattava, kun piti aina kokea olevansa muita huonompi. Rakastin häntä ja halusin tukea häntä, mutta siihen jatkuvaan kitinään se rakkaus sitten pieni pala kerrallaan kuoli. Jos toinen ei itse usko toistuvasta sanomisesta huolimatta olevansa hyvä ihminen ja kaunis minun silmissäni, niin sitten vain ei usko.
Tekisi mieli käskeä, että "luota enemmän itseesi", mutta eihän se niin toimi. Ei minulla mitään toimivia elämänohjeita ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden tyttöystävän nuoruudessani jättänyt ihan tuosta syystä. Hirveä perässäraahattava, kun piti aina kokea olevansa muita huonompi. Rakastin häntä ja halusin tukea häntä, mutta siihen jatkuvaan kitinään se rakkaus sitten pieni pala kerrallaan kuoli. Jos toinen ei itse usko toistuvasta sanomisesta huolimatta olevansa hyvä ihminen ja kaunis minun silmissäni, niin sitten vain ei usko.
Tekisi mieli käskeä, että "luota enemmän itseesi", mutta eihän se niin toimi. Ei minulla mitään toimivia elämänohjeita ole.
Jatkan vielä, että mikä ihme siinä on, etteivät ihmiset osaa olla armollisia itselleen?
Olen mielestäni ihan hyvä ihminen. Vaikka yritän aina olla vielä parempi, niin en ole täydellinen, ja minussakin on pimeä puoleni. Mutta hyväksyn sen, ja ymmärrän että puutteinenikin voin olla toiselle sopivalle ihmiselle hyvää seuraa. Mikä siinä on, etteivät jotkut tajua, ettei tarvitse olla täydellinen ollakseen hyvä.
(Vastaus ei sitten ole patriarkaatti.)
Terapia. Olet myös luultavasti tosi raskas ystävä ystävillesi, ainakin oma ystäväni joka on tuollainen persoona on tosi raskas ajoittain. Jos ystävät ei jatkuvasti kehu hänen ulkonäköään instassa ja kysele jatkuvasti kuulumisia, hän estää ja poistaa facesta kaverina, ja sitten kohta taas tulee kaveripyyntö takaisin. Itse ei toki pidä muihin yhteyttä.
En kyllä tiedä miksi edes olen hänen kaveri. Lapsuudenystävä on, joten olen ajatellut että hän on niitä vanhimpia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia. Olet myös luultavasti tosi raskas ystävä ystävillesi, ainakin oma ystäväni joka on tuollainen persoona on tosi raskas ajoittain. Jos ystävät ei jatkuvasti kehu hänen ulkonäköään instassa ja kysele jatkuvasti kuulumisia, hän estää ja poistaa facesta kaverina, ja sitten kohta taas tulee kaveripyyntö takaisin. Itse ei toki pidä muihin yhteyttä.
En kyllä tiedä miksi edes olen hänen kaveri. Lapsuudenystävä on, joten olen ajatellut että hän on niitä vanhimpia kavereita.
Ei kyllä sovi minuun tuollainen. Instassa en edes ole ja faceen en laita omia kuviani. Vaivaannun jos joku joskus sanoo jotain positiivista ulkonäöstäni, yleensä kyllä kukaan ei sano eikä tarvitsekaan.
Ap
Vain terapia