Mitä entisen pomon tai kollegan sanomaa asiaa on ollut vaikea unohtaa?

Hyvässä mielessä: isompi johtaja oli pannut merkille, että teen työtä tunnollisesti ja jaksan aina olla ystävällinen. Sain ylennyksen.

Huonossa mielessä: esihenkilö sanoi, että valitettavasti meillä ei ole tarjota nyt jatkoa sinun työsuhteellesi. Määräaikainen soppari oli päättymässä 2 viikon päästä. Olen minä sitä miettinyt, miksei jatkettu. Lähes vastaavaan työtehtävään valittiin toinen, joka oli myös ollut määräaikaisena ja soppari päättymässä. Mietin edelleen, mikä minussa oli väärin ja miksi minä en kelvannut eli miksi se toinen oli parempi.

Sinut irtisanotaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä.

Huonossa mielessä jäänyt mieleen se, kun entinen pomo sanoi heti alkuun odottavansa minun joustavan enemmän koska minulla ei ole lapsia. Siinäpä sitten paikkailinkin sitä kun hän useaan kertaan jäi saapumatta paikalle tai tekemättä töitään, kaikki toki lasten varjolla.

Mua sanoi noita-akaksi.

Ja kysyi kerran miksi ristin kädet rinnan alle; yritinkö nostaa rintoja esille tms.

Kertoi myös miten hyvä suihin ottaja sen tyttöystävä on; kaupungin paras kuulemma (oli tosin naimisissa toisen kanssa).

Sain elämäni ensimmäiset kehut mistään ikinä ensimmäisen pomon suusta.

Vierailija kirjoitti:

Mua sanoi noita-akaksi.

Ja kysyi kerran miksi ristin kädet rinnan alle; yritinkö nostaa rintoja esille tms.

Kertoi myös miten hyvä suihin ottaja sen tyttöystävä on; kaupungin paras kuulemma (oli tosin naimisissa toisen kanssa).

Tämä siis pomo, firman omistaja

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä mielessä: isompi johtaja oli pannut merkille, että teen työtä tunnollisesti ja jaksan aina olla ystävällinen. Sain ylennyksen.

Huonossa mielessä: esihenkilö sanoi, että valitettavasti meillä ei ole tarjota nyt jatkoa sinun työsuhteellesi. Määräaikainen soppari oli päättymässä 2 viikon päästä. Olen minä sitä miettinyt, miksei jatkettu. Lähes vastaavaan työtehtävään valittiin toinen, joka oli myös ollut määräaikaisena ja soppari päättymässä. Mietin edelleen, mikä minussa oli väärin ja miksi minä en kelvannut eli miksi se toinen oli parempi.

Tuo jälkimmäinen on kuin suoraan mun treffailukokemuksista. Esim. lukiossa olin rakastunut, mutta se poika tapaili muitakin. Sanoi vaan, että kun hän kohta kuitenkin lähtee inttiin ja sitten opiskelemaan, niin ei kannata ottaa mitään suhdetta liian vakavasti. Kuitenkin sen abivuoden lopussa seurusteli toisen kanssa ihan vakavissaan. Kyllä siinä tuli mieleen, miten minä olin vääränlainen ja miksi se toinen oli parempi.

Sama toistui myöhemmin avoliitossa. Avomies sanoi, että olen ihana ja täydellinen, mutta hän ei vaan näe meitä yhdessä pitkällä tähtäimellä. Alle puolen vuoden päästä hän oli jo kihloissa toisen kanssa ja pian oli häät ja vauvakin tulossa. Taas tuli mieleen, että mikä minussa oli vikana ja miksi se toinen oli parempi.

Työelämässä olen kartellut pettymyksiä. Haen paikkoja, joihin pätevyys riittää, en tähtää ylöspäin enkä hyppää tyhjän päälle. Minua ei kukaan ylistä, mutta eipä paljon moitikaan. Kollegat eivät ole läheisiä.

Nuorena tehtaassa muut työkaverit supisivat, että olen hidas. No ihme kai se olisi, jos 2 viikkoa töissä ollut tekisi työtään yhtä nopeasti kuin 20 vuotta samassa tehtaassa töitä tehnyt. Mutta se mikä jäi erityisesti mieleen, oli työnjohtajan kommentti kehityskeskustelussa. Hän sanoi, että ehkä sinä nyt olet hitaampi kuin muut, mutta mietipä 5-10 vuotta eteenpäin, miten hitaaksi ne toiset muuttuu. Se kommentti lämmitti mieltä, koska oli paras kannustus, mitä kukaan olisi voinut sanoa. Jos se olisi sanonut, että kyllä sinä vielä kehityt yhtä nopeaksi, olisin pitänyt turhana lätinänä. Lopulta olin siellä töissä vain pari vuotta ja lähdin opiskelemaan parempipalkkaista alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä mielessä: isompi johtaja oli pannut merkille, että teen työtä tunnollisesti ja jaksan aina olla ystävällinen. Sain ylennyksen.

Huonossa mielessä: esihenkilö sanoi, että valitettavasti meillä ei ole tarjota nyt jatkoa sinun työsuhteellesi. Määräaikainen soppari oli päättymässä 2 viikon päästä. Olen minä sitä miettinyt, miksei jatkettu. Lähes vastaavaan työtehtävään valittiin toinen, joka oli myös ollut määräaikaisena ja soppari päättymässä. Mietin edelleen, mikä minussa oli väärin ja miksi minä en kelvannut eli miksi se toinen oli parempi.

Tuo jälkimmäinen on kuin suoraan mun treffailukokemuksista. Esim. lukiossa olin rakastunut, mutta se poika tapaili muitakin. Sanoi vaan, että kun hän kohta kuitenkin lähtee inttiin ja sitten opiskelemaan, niin ei kannata ottaa mitään suhdetta liian vakavasti. Kuitenkin sen abivuoden lopussa seurusteli toisen kanssa ihan vakavissaan. Kyllä siinä tuli mieleen, miten minä olin vääränlainen ja miksi se toinen oli parempi.

Sama toistui myöhemmin avoliitossa. Avomies sanoi, että olen ihana ja täydellinen, mutta hän ei vaan näe meitä yhdessä pitkällä tähtäimellä. Alle puolen vuoden päästä hän oli jo kihloissa toisen kanssa ja pian oli häät ja vauvakin tulossa. Taas tuli mieleen, että mikä minussa oli vikana ja miksi se toinen oli parempi.

Työelämässä olen kartellut pettymyksiä. Haen paikkoja, joihin pätevyys riittää, en tähtää ylöspäin enkä hyppää tyhjän päälle. Minua ei kukaan ylistä, mutta eipä paljon moitikaan. Kollegat eivät ole läheisiä.

Toivottavasti onni on ollut myöhemmin myötä rakkauselämässä.

Ei tuo ole paha, jos ottaa varman päälle töissä. Se on sitä aikuisen järkevyyttä.

Irtisanouduttuani ja irtisanoutumisajan lopulla, kun kävin ihan asiallisesti ilmoittamassa lähiesihenkilölleni, että olin hoitanut työtehtäväni niin, että seuraajani olisi helppo jatkaa, hän alkoi puhua minulle todella epäasialliseen tyyliin. En toista niitä sanoja, mutta en saata unohtaa niitä. Olin hyvin yllättynyt, koska olin lähdössä ongelmatyöyhteisöstä monen vuoden harkinnan jälkeen, mutta halusin omalta puoleltani hoitaa lähtöni siististi ja ilman riitelyä. Hän ei sitten samaan kyennytkään. Mutta työpaikan ongelmien takiahan minä sieltä lähdinkin.

Eräs pomoni oli aikamoinen tuuliviiri. Ohjeet työtehtävien tekoon liittyen saattoivat muuttua milloin vain. Yhden tälläisen muutoksen jälkeen, mtä minulle ei kerrottu Hän sanoi, etten osaa kyseistä asiaa tehdä. Hän laittoi harjoittelijan tekemään työtehtävää, mikä sitten hidasti kaikkia. Kyseessä oli pelkkä tyyliseikka, kyseisen työtehtävän voi tehdä monella tapaa, mutta jostain oli saanut päähänsä etten osaa. Noh, mitäs ei kertonut haluamansa tyylin vaihtuneen. Vastaavat tapaukset lisääntyivät ja vaihdon pian työpaikkaa.

Tämä ei ollut minuun kohdistuva asia, mutta entinen työkaveri sanoi, että hän on nuorena varastanut lääkkeitä. Me puhuttiin jotain, että nuoret taitaa nykyisin harrastaa kuntosalilla käyntiä enemmän kuin alkoholin juomista. Tähän hän sanoi, että kyllähän ne monenlaiset kokeilut kuuluu nuoruuteen, mutta pääasia, ettei jää kiinni ja joudu hankaluuksiin ja pilaa sillä loppuelämäänsä. Sitten kertoi ihan pokkana, että on hänkin nuorena varastanut lääkkeitä.

Olin niin järkyttynyt, että en pystynyt sanomaan mitään. Keneltä tai mistä hän oli niitä vienyt ja miten tuollainen juolahtaa edes päähän. Ei minusta kuulostanut ihan tavallisen nuoren käytökseltä, koska sen on täytynyt tapahtua joko 90-luvun lopussa tai 2000-luvun alkupuolella, eikä ainakaan minun tuttavapiirissä siihen aikaan tuollaista harrastettu.

Jouduin viettämään välivuoden lukion jälkeen. Olin päässyt yhteen hakemistani kouluista (amk), mutta en saanut opiskelija-asuntoa. Eikä ollut varaa yksityiseltä vuokrata. Isän firma oli mennyt konkurssiin ja vanhemmat eli ihan kädestä suuhun ja kauheat velat. Sen välivuoden aikana tein siivoustöitä (toimistosiivousta iltaisin), kävin pesulassa välillä tuuraamassa parin työntekijän vapaa- ja vuosilomapäiviä, olin lasten leireillä apuohjaajana, olin postissa joulun alla kiireapulaisena lajittelijana ja koko seuraavan kevään juhannukseen asti olin taimitarhalla.

Taimitarhalla omistaja oli jokseenkin erikoinen veitikka. Ensinnäkin hän sanoi heti työsuhteen alussa, että palkasta sitten vähennetään keittolounaan hinta. Hänen vaimonsa teki joka päivä lounaaksi sopan. Tuommoiset sanomiset on laittomia. Ei työnantaja saa ilman työntekijän lupaa mennä palkasta vähentämään ruokamaksuja. Eikä voi pakottaa syömään lounasta, koska joku voi haluta syödä omat eväsleivät. Ei siellä kukaan uskaltanut alkaa vastaan sanoa, että ei söisi sitä keittolounasta.

Toinen velmuilu oli tämä, kun puutarha-alan työehtosopimuksessa siihen aikaan oli, että jos työntekijä ei pysty sääolosuhteiden takia tekemään työtään, hän saa palkan silti. Meillä oli yhtenä kesäkuun päivänä kaatosade ja kova ukkonen. Taimitarhat omistaja sanoi, että odotellaan taukotilassa, jos se sade menee ohi. Niin tehtiin, mutta se ukkonen olikin vasta tulossa ihan siihen päälle. Omistaja tuli taukotilaan oikein ovelan näköisenä ja sanoi, että eiköhän pidetä vapaapäivä, tehdään sitten tunnit toisen kerran. Minä olin nuori, mutta oikein ponkaisin ylös penkistä ja sanoin, että ei muuten ole mikään vapaapäivä eikä niitä tunteja tarvitse tehdä takaisin. Se taimitarhuri vain naureskeli, että meillä vapaapäivä on vapaapäivä ja kun ei sinä aamuna ole edes aloitettu työntekoa, niin eihän se työpäivä ole. Ja uskomatonta: minulle ei maksettu siltä päivältä palkkaa, sen päivän tunnit oli vähennetty palkasta. Ihan laitonta silloisen työehtosopimuksen mukaan. Työntekijät istui varmaan pari tuntia taukotilassa ennenkuin ilmoitettiin, että on vapaapäivä. Kukaan ei lähde nostamaan oikeusjuttua noin pienestä vääryydestä, mutta kyllä pitäisi.

Ammattikoulun jälkeen ensimmäisessä työpaikassa oli yksi työkaveri, joka otti minut heti silmätikukseen ja aina tilaisuuden tullen alkoi kommentoimaan negatiiviseen sävyyn tekemisiäni. Hän oli vain muutamia vuosia minua vanhempi mutta kokeneempana ilmeisesti kuvitteli olevansa suuressakin asemassa, jossa voi kohdella muita miten haluaa. Työpaikka oli liikkumista kohteesta toiseen, ei tyypillistä yhdessä paikassa olemista. Mieleenpainuvin oli se, kun eräänä perjantaina hän vain soitti minulle ja ilmoitti, että minuutin päästä hän ja yksi toinen saman firman kaveri ovat lähdössä kotiin ja jos meinaan tulla samalla kyydillä (minulla ei ollut autoa tai mitään millä olisin päässyt lähtemään, kuljin heidän kyydillä), niin vauhtia tai jään pois kyydistä. Oli kyllä kurja kokemus tuosta paikasta. Onneksi oli vain muutaman kuukauden määräaikainen sopimus.

No onhan niitä sanottu monenkin pomon osalta. Esim. pilaan koko työpaikan ilmapiirin tekemällä siitä raskaan, koska olen niin hiljainen. Työpaikalla ei ole varaa menettää asiakkaita mun takia.

Tai eräs sanoi että musta ei ole työskentelemään alalla puolentoista päivän perusteella. Mun takia ei kuulemma ruveta katsomaan tilannetta sen pidempään. Kehotus tyyliin hyppää seuraavaan junaan ja hyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Irtisanouduttuani ja irtisanoutumisajan lopulla, kun kävin ihan asiallisesti ilmoittamassa lähiesihenkilölleni, että olin hoitanut työtehtäväni niin, että seuraajani olisi helppo jatkaa, hän alkoi puhua minulle todella epäasialliseen tyyliin. En toista niitä sanoja, mutta en saata unohtaa niitä. Olin hyvin yllättynyt, koska olin lähdössä ongelmatyöyhteisöstä monen vuoden harkinnan jälkeen, mutta halusin omalta puoleltani hoitaa lähtöni siististi ja ilman riitelyä. Hän ei sitten samaan kyennytkään. Mutta työpaikan ongelmien takiahan minä sieltä lähdinkin.

Ehkäpä häntä harmitti, kun syntipukki lähti mutta ongelmat jäi...

Vierailija kirjoitti:

No onhan niitä sanottu monenkin pomon osalta. Esim. pilaan koko työpaikan ilmapiirin tekemällä siitä raskaan, koska olen niin hiljainen. Työpaikalla ei ole varaa menettää asiakkaita mun takia.

Tai eräs sanoi että musta ei ole työskentelemään alalla puolentoista päivän perusteella. Mun takia ei kuulemma ruveta katsomaan tilannetta sen pidempään. Kehotus tyyliin hyppää seuraavaan junaan ja hyvästi.

Mulle kävi tuo jälkimmäinen tilanne myös. Myyntiedustajaa haettiin. Minun piti ennen työsuhteen alkua opetella myyntituotteet ja niiden hinnat ja paljonko voi antaa alennusta milläkin ostosumnalla. Siis tyyliin 6% näistä tuotteista, jos ostaa yli 100 eurolla ja 8% maksimialennus jos ostaa yli 200 eurolla sen tuoteryhmän tavaraa ja toisessa tuoteryhmässä saattoi olla alennusmahdollisuus vain 3% 100 eurolla ja vaikka 10%, jos osto ylittää 1000 euroa.

Kävi niin, ettei vaan mennyt aivoihin ne kaikki prosentit ja hinnat. Yhden päivän seurasin toisen myyntiedustajan työtä. Hän esitteli sujuvasti tyyliin koko kuvaston tuotteet läpi ja kyseli, miten teillä menee nyt tätä tuotetta ja kuinka paljon tulee säästöä meidän tuotteella jne. Sitten se sujuvasti vielä laski alennusta, jos tilaaja ostaa vielä 90 eurolla, tuleekin 50 euroa lisää alennusta eli niille lisäostoille jää hintaa vain 40 euroa, vaikka saa satasen arvosta tavaraa. Minä olin ihan silmät pyöreänä, mitä se puhuu ja miten se pystyy laskemaan niin nopeasti. Meillä oli pelkät perushinnastot olemassa eli kyllä sieltä perushinnat näki, muttei niitä alennuksia, joiden avulla saadaan asiakkaat ostamaan enemmän.

Kun tuli seuraava päivä, minun piti astua remmiin ja se myyjä seurasi. Meille oli sovittu tapaamiset ihan tavallisiin paikkoihin, jotka oli ostaneet säännöllisesti. Nolotti ja punastutti, hikoilin ja sekosin laskuissa. Toisessa käyntipaikassa se myyjäkaveri joutui puuttumaan peliin, kun laskin totaalisen väärin laskimella. Kun me sieltä lähdettiin, se myyntiedustaja vihaisena tiuskaisi, että ei sinusta ole tähän työhön. Sitten se otti kännykän esiin ja olevinaan käänsi selkää minuun päin ja puhui myyntijohtajalle niin kovaan ääneen, että kuulin joka sanan. Minusta ei ole tehtävään, se sanoi. Hetken päästä soi minun puhelin ja myyntijohtaja sanoi, että työsopimus puretaan koeajalla, et ole etsimämme henkilö.

Se oli kauhea pettymys. 1,5 päivää työtä ja täydellinen epäonnistuminen.

Joskus ehä 17 vsitten kun olin vielä työssä jota tehtiin 7pv viikossa, vaikka minä olin ns työnjohtajana (pikkupomona) normaalisti ma-pe vuoroissa. Pisti minut kuitenkin sekä pääsiäisenä, että vappuna, että juhannuksena että seuraavana joulunakin vk loppuvuoroihin vaikkei se varsinaisesti minun toimenkuvaan kuulunut. Ehkä juhannuksen kohdalla kyseenalaistin asian, aiemminen uskaltanut halusin olla joustava enkä valittava vastsrannankiiski.

Hän tuhahti, "no mutta kyllähän perhellisten pitää saada olla lastensa kanssa juhlapyhät". Hän itse esihenkilönä ei tehnyt koskaan kuinma-pe ja mielellään piti joka toisen pe muka ylityövapaana vaikkei yksittäisiä tunteja siellä täällä kuukaudessa tehnyt oikeasti ylityötä. Hän tiesi ettei minulla ole lapsia joten en kuullemma tarvitse sillä tavalla juhlapyhiä vapaaksi kuin perheelliset.

Samaan sarjaan kuului n 5v sitten miespuoleisen johtaja tasoisen edimieheni kommentti.

Meillä oli iso asiakkuuden haltuunotto kossa kaikkien olisi pitänyt venyä ja tehdä pitkää päivää että saadaan kaikki valmiiksi. 6 henkisessä projektitiimissä oli 2 jotka suibaili aina (tätä tapahtunut siis aiemminkin joka startisa) pois paikalta ennen muita ja millon milläkin tekaistuilla syillä häipyivät jättäenloput tememään heidänkin osuutensa.

Valitin tätä pomolle. Hän kommntoi, että "niinkö.... no, onhan se tieyysti ymmärrettäää ku heilläkin on perheet ja lapset ja itä niistä huolehtia" siis mitä vit.....a. toisella oli 1 lapsi ja muija kotona, toisella oli aikuiset lapset jo kotoa pois lähteneet. Minulla ei lapsia joten olen velvoitettu hoitamaan näiden vaan laiskojen ja piittaamatomien vapaamatkustajien työt jotta he pääsee ajoissa pois.

Olin haljeta raivosta.