uusi suhde eron jälkeen/lapsiasiaa

vielä en tietenkään tiedä, onko juuri tämä minulle se oikea. haluan myös lisää lapsia, mutta en todellakaan tidä, olenko niitä kykenevä saamaan. lapset olisi tärkeitä ja jos tietäisin olevani erittäin hedelmällinen, en epäröisi etsiä miestä, joka myös haluaa ja voi saada lapsia.



kyse onkin nyt siitä, että "tyytyäkkö" suhteeseen muuten erittäin lupaavan oloisen miehen kanssa, jonka kanssa ei voi saada lapsia, vai ottaa riski saada omia jonkun muun kanssa, jos sellainen kohdalle vielä sattuisi.



ap

ehkä kannattaisi etsiä "se oikea" ensin?

vielä en tietenkään tiedä, onko juuri tämä minulle se oikea. haluan myös lisää lapsia, mutta en todellakaan tidä, olenko niitä kykenevä saamaan. lapset olisi tärkeitä ja jos tietäisin olevani erittäin hedelmällinen, en epäröisi etsiä miestä, joka myös haluaa ja voi saada lapsia.

kyse onkin nyt siitä, että "tyytyäkkö" suhteeseen muuten erittäin lupaavan oloisen miehen kanssa, jonka kanssa ei voi saada lapsia, vai ottaa riski saada omia jonkun muun kanssa, jos sellainen kohdalle vielä sattuisi.

ap

Että vastasit itse omaan kysymykseesi, huomaatko itse? :)

tämä mies ei ole minulle rakas, vielä. koska vasta tapailemme. olen ehkä ihastunut ja uskon, että saatan olla häneen totaalisen rakastunutkin joku päivä. tästä suhteesta olisi siis vielä helppo lähteä ja siksi mietin tätä lapsiasiaa.



ja kysymykseni koskeekin nimen omaan tätä lapsiasiaa, mitä mieltä olette siitä, että on suhteessa, jossa ei omat haaveet toteudu, mutta tiedostaen, että ne ei ehkä toteudu missään muussakaan suhteessa, tai ehkä toteutuu. lapsettomuus on siis minulle se vaikea paikka, jonka yli en ole vieläkään. Haave omasta lapsesta elää, en ole voinut haudata sitä haavetta, vaikka olisi ehkä kannattanut jo vuosia sitten.

Uusperhe-elämä ei ole herkkua. Siis elämä jossa on meidän lapsia ja mun lapsia. Miltä tuntuisi katsoa kun perheen nuorempi lapsi saa biologiselta isältään joka päivä täyden huomion - sellaisen jonka lapsi saa omalta isältään mutta perheen vanhempi lapsi - myös sinun ikioma lapsesi - katsoisi vierestä tuota nuoremman sisaruksen ja isänsä meininkiä ja tuntisi olonsa huonommaksi. Miksi minulla ei ole tällaista isää? Mikä vika minussa on? Miksi minun isäni ei asu meidän kanssa? Miksi, miksi, miksi?



En itse tekisi koskaan lapsia useamman miehen kanssa ihan tämän vuoksi. On mielestäni suunnattoman epäreilua että yhdellä lapsella on isä "etänä" ja toisella lapsella isä kotona. Siitä ei vaan voi hyvää seurata. Vaikka isäpuoli olisi erinomainen isäpuoli ja koittaisi kuinka olla tasapuolinen kummankin lapsen kanssa niin pakosti näkyy ero käyttäytymisessä biologisen lapsen kanssa ja "vieraan" lapsen kanssa. Ajattele itse pystyisitkö suhtautumaan samalla tavalla omaan lapseesi ja potentiaalisen miesystäväsi aiemman liiton lapseen. Olet kyllä pyhimys jos sanot että pystyisit tuntemaan samanlaista rakkautta kumpaakin lasta kohtaan.



Minulla on vain tuo yksi lapsi. Toiveissa oli toinen (ja jossain kytee toive yhä) mutta miehen todella kurjan terveystilanteen (syöpä) vuoksi on hyvin mahdollista että toista en tämän miehen kanssa saa vaikka hän rankoista hoidoista selviäisikin. Ja jos ei selviä niin kuten jo sanottu en lähtisi koskaan tekemään lapsia toisen miehen kanssa. Oma nykyinen lapseni ei ole mielestäni ansainnut sellaista kohtaloa.

kirjoituksessasi oli asiaa.



samalla haluan myös lähettää sinulle halauksen tuomaan voimaa perheesi erittäin rankkaan tilanteeseen. Toivottavasti miehesi selviää ja asiat kääntyvät hyväksi!



ap

Erolapsena voin sanoa että kyllä minä olisin ollut onnellinen jos olisi äiti/isä saanut toisen kanssa lapsen.



Kerran ollessani 15- vuotias äiti kertoikin että on raskaana mutta se oli tuulimuna ja kertoi mitä se tarkottaa ja kysyi miltä tuntuisi saada pikkusisko tai -veli ja minä olisin ollut onnellinen!



Kyllä minä ainakin koin että isä rakastaa minua vaikka erosikin äidistäni.

Ne ei vaan kestänyt riidellä keskenään, koska olin 9- vuotias ja kuunnellut jokusen vuoden pahoja riitoja niin olen pitänyt eroa oikeana valintana. Silloin jo huomasi miten parempi on kun illat meni kotona rauhassa.



Isäni oli naimisissa aivan ihanan kahden lapsen äidin kanssa. Tämä nainen oli ihanan lämmin ja hän kunteli ja tuki.

Oli kova isku että hän erosi isäni kanssa muutaman vuoden liiton jälkeen, isäni petti häntäkin.



En tajua miten kehtaat edes 7. sanomaan että olisi pyhimys jos pystyy rakastamaan toisen lasta. Oletko koskaan kuullut adoptiosta?

Minusta suuri lahja jonka lapsesi voisi saada jos toinen vanhemmista kuolee on adoptio uuden kumppanin kanssa.

Kyllä maailmassa on paljon ihania ihmisiä, jotka on kiinnostuneita lapsista, vaikka sinä et niihin kuuluisikaan.

Jos lapsiasia jää sinulla kytemään, se saattaa vaikuttaa suhteeseenne myöhemmin. Paljon riippuu siis siitä pystytkö käsittelemään asian kokonaan ja hyväksymään sen että lapsia on sinulla yksi.



Mietin sitäkin, millainen suhteesi olisi mieheen joka ehdottomasti haluaa lapsia. Olisitko sinä tällaiselle miehelle riittävä, jos lasten saaminen kanssasi olisi vähintäänkin epävarmaa? Alkaisiko lapsettomuus vaivata suhdettanne.



Jos pystyt hyväksymään sen ettei lapsia enää sinulle tule, saattaa tuollainen mies olla sinulle onnenpotku. Tärkein kysymys on kuitenkin se, onko hän muuten sinulle oikea.

Suhde juuri tuohon tiettyyn mieheen, elämän jakaminen vain ja ainoastaan juuri hänen kanssaan, vai onko mies vaan sellainen "pakkosuhde", että mies pitää olla koska niin on tapana?