Puolisoni on tarkka autostaan

Auto uusi saksalaisvalmisteinen kulkupeli. Ja varjelee tätä kuin kukkaisia.

Auton kyytiin saa nousta tietyllä tyylillä, pitää varoa ettei pitkän takkini helma raavi autoa.
Ovi pitää sulkea ikkunan alaosasta, peltiossan ei saa koskea, ettei tule kynsistä naarmuja (minulla on lyhyet kynnet) tai edes hanskat kädessä ei saa peltiossan koskea, sillä kangaskuidut raapivat.

Autossa ollessa ei aurinkoisina päivänä saa käyttää sitä lippaa, mikä estäisi häikyisyn.. siihen tulee sormista likaa ja ne saranat kuluvat.
Vaikka kuinka sataisi vettä, lunta, räntää tms ei autossa olevia pyyhkijöitä käytä etteivät ne kulu tai ennenkaikkea niiden käyttöä vältellään siksi kun ne raapivat ikkunalaseja.

Autoon on hankittu pienellä omaisuudella lisälaitteita ajomukavuutta tuomaan, mutta ei niitä käytetä.
Autossa on talvella kylmä ja ikkunat ovat huurussa aiheuttaen vaaratilanteita, kun ulos ei näe hyvin.
Kesällä autoon läkähtyy kuumuuden vuoksi. Eli ilmastointia ei käytetä, koska se kului ja vie sähköä.

Autossa ei kuunnella radiota, koska kuluu sähköä.

Minulla on lupa vain istua, autossa en saa koskea mihinkään säätönappulaan tms.

Ja mikä huuto ja mekkala aina ajassa onkaan. Milloin joku ajaa liian lähellä, milloin joku ohittaessa tulee liian aikaisin kaistalle eteen. Tai mikä valojen vilkutus tai huuto alkaakaan, jos edellä ajan auton renkaasta lentää ikkunaan nasta tai kivi.

Oma lukunsa on auton parkkeeraaminen kauppojen perimmäisiin parkkiruutuihin kauas muista. Voi sitä onnetonta ihmistä joka sattuu autonsa viereiseen ruutuun tuomaan.
Auto kyllä aina kierretään ympäri ja tarkistetaan mahdolliset kolhut.

Autoa pestään alituiseen erikoispesiainella ja pehmeillä pesusienillä. Aikaa auton pesuun käytetään 2-3h.
Päivittäin käy autonsa kanssa harjattomassa pesussa huutelemassa liat, pölyt ja maantiesuolat.

Olen lukemattomia kertoja kysynyt miksei voi hankkia muutaman tuhannen euron ritsaa, jotta voisi ajella huoletta ja pelkoa kivistä, naarmuista ja sormenjäljistä.