Voiko kasvaa erilleen, jos on paljon yhdessä?

Minä ainakin kasvoin äidistäni erilleen, vaikka vauvana ja lapsena olimme paljon yhdessä.

Erilleen kasvaminen tarkoittaa sitä, että elämänarvot ja toiveet muuttuvat. Ne eivät ole sellaisia kuin ennen yhdessä oli suunniteltu. Voi tulla uudet ajatukset asumisesta, töistä, perhe-elämästä... .

Vierailija kirjoitti:

Erilleen kasvaminen tarkoittaa sitä, että elämänarvot ja toiveet muuttuvat. Ne eivät ole sellaisia kuin ennen yhdessä oli suunniteltu. Voi tulla uudet ajatukset asumisesta, töistä, perhe-elämästä... .

Niin, mutta tapahtuuko niin helposti, jos ollaan paljon yhdessä ja keskustellaan?

Jos ollaan yhdessä ja unelmoidaan, niin minä olen huomannut, ne unelmat muuttuvat ajan myötä samanlaisiksi.

Esim. En yhtään ollut alussa mökki-ihminen, mutta mies oli. Sitten perin mökin, ja aloimme suunnittelemaan, mitä sinne teemme. Pikkuhiljaa keskustelun tuloksena minusta tuli mökki-ihminen, koska suunnittelimme lasitettua terassia ja uutta kaikkitötä, yms. Joillaisia oikeesti halusin.

Ap

.

Eikö mitään kokemuksia kellään?

Jos ollaan paljon yhdessä tyyliin paita ja peppu, niin todennäköisesti suhde muuttuu enemmänkin kaverisuhteeksi. Toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi ja seksuaalinen kipinä laantuu, jolloin sitten helpommin tulee kyllästymistä toisen läheisyyteen ja toisen jututkin saattaa lähinnä ärsyttää.

Sarjapettäjä kasvaa aina erilleen toisesta. Elämän laki.

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan paljon yhdessä tyyliin paita ja peppu, niin todennäköisesti suhde muuttuu enemmänkin kaverisuhteeksi. Toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi ja seksuaalinen kipinä laantuu, jolloin sitten helpommin tulee kyllästymistä toisen läheisyyteen ja toisen jututkin saattaa lähinnä ärsyttää.

Liika on liikaa.

Eikö tästä synny keskustelua?

Ranssi-Matikaisen väitöskirjan mukaan pariskunnilla pitää olla muistaakseni 11 h yhteistä aikaa viikossa. Liittyisiköhän tämä samaan asiaan, eli silloin ei kasveta erilleen?

.