Pahoitinko mieleni syyttä?

Meillä on miehen kanssa mennyt vähän huonosti suhteessa, meillä on 3 pientä lasta eikä juurikaan hoitopaikkoja heille. Erilaiset tapahtumat, illanvietot ja harrastukset juoksemme vuorotellen, ei niitä ole ollut mitenkään varsinaisesti ongelmaksi asti. Viime aikoina musta on kuitenkin tuntunut vieraalta tässä suhteessa, tuntuu että teemme miehen kanssa asioita vain vuorotellen emmekä koskaan keskenämme. Mulla ei siis kuitenkaan ole mitään mieheni menoja vastaan tai toisinpäin, olisi vaan kiva tehdä jotain yhdessäkin.



Parin viikon päästä kotikaupungissamme on iso viikonlopputapahtuma. Miehen kaveri vaimoineen on tulossa meille kylään ja lähdössä viettämään iltaa tuonne, näin on tehty joka vuosi ja mies on yleensä mennyt heidän kanssaan. Tänä vuonna olin kerrankin aktiivinen hyvissä ajoin ja tilasin meille MLL lastenhoitajan lauantaille että pääsemme koko porukka lähtemään illalla ulos. Nyt sitten tuli puheeksi tuo viikonloppu ja mies siihen tokaisi että tottahan me mennään molempina iltoina, tai siis hän oli ajatellut lähtevänsä myös perjantaina kaveripariskunnan kanssa.



Minä pahoitin kovasti mieleni tuosta, en oikein edes tiedä miksi. Olin niin innolla odottanut että pääsen kerrankin miehen kanssa jonnekin ja ajattelin että perjantain vietämme kotona, toki nämä kaverit voivat mennä ulos jos niin haluavat. Tuntuu ihan kuin mies olisi mitätöinyt tämän koko suunnitelman tai jotain... onko ihan hassua? En oikein saa miehelle edes sanotuksi mitään kun tuntuu niin kurjalta enkä kuitenkaan halua olla mikään "mies-ei-saa-mennä-mihinkään" -nalkuttaja. Tuntuu kuin miehelle ei olisikaan enää niin tärkeää se että se pääsee mun kanssa, saipahan vain hyvän tilaisuuden mennä nyt molempina iltoina. Äh, nyt kun kirjoitan tän niin tää kuulostaa ihan hassulta :( Olenko mustasukkainen mieheni ajankäytöstä? Toivoisin vain vähän huomiota itsellenikin.