Kumpaa uskoa ahdistuksen syytä selvitettäessä, mieltä vai kropan reaktioita?

Annan selkeän keksityn esimerkin: Marja oli varhaisteininä tulipalossa, josta hän ja muu perhe selviytyivät vammoitta. Omaisuus paloi ja perhe joutui elämään muutaman vuoden rakentaen arjen perusasioita uudelleen. Tilannetta vaikeutti toisen vanhemman työkyvyttömyys joka alkoi samoihin aikoihin. Taloudellista epävakautta perheellä oli, mutta Marja ei muista aikoja erityisen vaikeina, koska vanhemmat hoitivat kaiken. Hän kuitenkin oli tietoinen taloudellisista vaikeuksista, koska vanhemmat usein keskustelivat niistä kotona.

Aikuisena Marja alkaa kärsiä ahdistuksesta, joka voimistuu raha-asioita hoitaessa. Marja työskentelee pienipalkkaisella alalla, ja vaikka hän pärjää, hänellä on jatkuva huoli rahojen riittävyydestä. Marja hakee apua, ja psykologi sanoo käytyään Marjan kanssa läpi tämän elämänvaiheita että ahdistus johtuu nuorena koetusta tulipalosta ja sitä seuranneesta taloudellisesta epävakaudesta.

Marja on yllättynyt psykologin tarjoamasta selityksestä. Hän ei ollut enää aikoihin ajatellut koko tapahtumaa eikä sen seurauksia. Hän epäilee psykologin selitystä.

Psykologi selittää että mieli ei aina tiedosta syitä, mutta kroppa muistaa ja tuottaa ahdistusoireita traumaattisiin kokemuksiin liittyen.

Kumpi on mielestäsi oikeassa?