Lue keskustelun säännöt.
Avioero ja lapset
03.08.2010 |
Mies ilmoitti eilen 5-vuoden avioliiton jälkeen, että ei rakasta enää minua ja haluaa eron. Meillä oli mielestäni kaikki hyvin, mutta hänellä ei kuulemma enää riitä rakkautta minulle, eikä voisi kuvitella enää koskaan rakastavansa minua. Ketään toista ei kuulemma ole, minun on tätä vaikea uskoa, mutta näin hän vakuuttaa.
Lapsemme aloittivat eilen juuri uuden päiväkodin, vihdoin 2 vuoden jonottamisen jälkeen saimme heille uuden hoitopaikan. Nyt nyt kaikki menee uusiksi, talo myyntiin, minä muutan lasten kanssa johonkin, lapset uuteen päiväkotiin ja eskariin. Ja nyt ehtivät tuolla uudessa olla vielä niin kauan kunnes asunnon saan ja ehtivät varmasti juuri tottua sinne ja saada uusia kavereita ja sitten heidät taas revitään juuriltaan.
Isä on heille äärettömän tärkeä. Lapset ovat 3- ja 6-vuotiaita. Miten selitän heille, että eroamme? Miten katson heitä kun kärsivät ja odottavat aina iltapäivää, kun isi tulee töistä kotiin. Lapset muuttavat kanssani asumaan ja isästä tulee etävanhempi, yritetään räätälöidä laajat tapaamiset.
Nyt joudumme asumaan tässä niin kauan kunnes saan uuden asunnon. Ja esitämme siihen asti myös lapsille, että kaikki on hyvin. Kerromme heille vasta kun on jotain varmaa, mihin muutetaan ja mihin tarhaan menevät jne.
Olen niin rikki, sattuu niin saatanasti. Miten mies voi lopettaa rakastamisen? Minähän olen hänen vaimonsa ja hänen rakkaiden lastensa äiti. Miten tästä selviää, selviääkö tästä koskaan? Selviävätkö lapset? Tuntuu, etten vaan enää jaksa.
Kommentit (7)
Et ole ensimmäinen, ainoa, etkä edes viimeinen joka avieron kokee ja siitäkin pääsee yli. Elämästä voi jopa tulla parempaa. Toi on kyllä huono ratkaisu että jäät siihen kunnes saat asunnon, mutta ainahan ei tietysti heti voi paikalta poistua.
Lapset selviää ja sinäkin selviät.
Ja kuulostaa että miehelläsi on tosiaan toinen nainen, kysymys on vaan siitä että kuinka kauan sillä on se ollut ja sua kusettanut. Tai teitä molempia. Mutta eipä sillä kyllä enää tuossa vaiheessa mitään merkitystä ole. Tsemppiä sulle jatkossa, äläkä heti otaan mitään uutta ukkoa riesaksi, jos koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsilla jatkaa samassa päiväkodissa. Sitä olisinkin eniten halunnut. Asumme omakotitalo-alueella, minulla ei ole varaa täältä ostaa asunto. Tarhan vaihto on siis ihan pakko tehdä.
Kiitos kaikille kannustavista viesteistä. Olen myös samaa mieltä, että miehellä varmasti on toinen. Eihän mies lähde kuin soppakattilan ääreltä toisen soppakattilan ääreen.
En todellakaan voisi kuvitella enää koskaan ottavani miestä itselleni. Olen niin onnellinen siitä, että minulla on nuo lapset. Ilman heitä minulla ei olisi mitään. Haluan elää nyt vain heille. Ja haluan nopeasti sen asunnon, että pääsen aloittamaan lasten kanssa alusta.
Kellään kokemusta miten lapset reagoivat erotilanteessa? Miten muuton jälkeen? Mitä apua voisin lapsille tarjota/saada? Ainakin aion itse koko ajan olla läsnä ja heidän käytettävissään. Puhun niin paljon kuin he haluavat aiheesta puhua.
Mutta minä vaan vielä rakastan tuota miestä, niin paljon rakastan.
Itse olen kokenut tuon kaiken 2.5 vuotta sitten. Olimme 12 vuotta yhdessä kunnes vaan KUULEMMA rakkaus loppui. Ketään toista ei ole, KUULEMMA. Selvisihän se sitten minullekin että se toinen nainen oli, oli ollut jo pidempään.
Se sattuu. Se sattuu niin paljon ettei sanoin pysty kuvailemaan. Se on jotain niin kamalaa tuskaa ettei kukaan joka sitä ole kokenut voi sanoa miltä se tuntuu.
Itse selvisin. En tiedä oikeastaan edes miten mutta tässä ollaan - onnellisempana kuin koskaan ennen :)
En edes muista ensimmäisestä puolesta vuodesta mitään. Lapset olivat ainoat jotka piti mut kiinni elämässä.
Jos haluat kirjoitella tai kysyä neuvoa tai mitä vaan, voimme kirjoitella privaatistikin.
VOIMIA - sitä tarvitset - ja AIKAA.
Mielelläni haluaisin kirjoitella privaatistikin, onko sinulla semmoista sähköpostiosoitetta, minkä voisi täällä julkaista? Itselläni ei ole.
Ihanaa kuulla, että olet onnellisempi kuin koskaan nyt : )
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille tuo kaikki uusiksi- muutos kuulostaa niin hirveän isolta. Jos ottaisit taloon vaikka alivuokralaisen? Ja maksaisit lainasta pelkät korot? Nythän noita opiskelijoita on asuntoa vailla pilvin pimein. Mun mummoni teki aikoinaan niin, kun mies kuoli vuoden päästä rakentamisesta. Muutti kuuden lapsen kanssa talon alakertaan ja laittoi yläkerran kaksi huonetta vuokralle. Mummo oli kotiäiti eikä mitään tuloja..
Mun mielestäni mies on se, joka muuttaa, et sinä ja lapset. Tsemppiä sulle, kyllä se aurinko vielä paista risukasaan.
Juuri pk:in aloittaneen lapsen äitinä tunnen tuskasi varsinkin juuri tuon päiväkotiasian kanssa.
Onko ihan mahdotonta että ette pääse muuttamaan jonnekin sellaiseen asuntoon jostakäsin lapset voisivat silti käydä tuossa vanhassa (nyt uudessa) päiväkodissa? Se olisi optimiratkaisu.
En osaa oikein mitään sanoa mutta halaus sinulle. Yleensä näissä tällaisissa äkkinäisissä "mä en vaan rakasta sua enää" tapauksissa miehellä on uusi nainen vaikka ei sitä suostuisi myöntämäänkään.