Nainen! Oletko koskaan eksynyt metsään?

Kävelemällä

Eksyin kerran äitini kanssa.

En löytänyt. Jäin villinaiseksi.

Lapin mieheltä kysyttiin, että mitä teet, jos eksyt tunturiin? Lähen kottiin.

En ole eksynyt koskaan. Mulla on todella hyvä suuntavaisto!

Joskus lapsena, isoisäni löysi minut, en ollut ehtinyt kovin kauas. Sen jälkeen opeteltiin suunnistamaan ja en ole eksynyt uudestaan. Avotunturissa sumussakin pärjään kompassin kanssa.

Harrastan vaeltamista. Joskus on ihan kiva lähteä kulkemaan ensin ilman karttaa polkuja pitkin pari tuntia jonka jälkeen yritän kartan avulla paikantaa missä olen. Pääsääntöisesti se onnistuu nykyään liian helposti puhelimella, mutta aikanaan olen kävellyt vähän kauemminkin eksyksissä, jotta löydän riittävästi maastonmerkkejä joista varmistun missä olen.

Olen joskus nuorempana mm. kulkenut tuttavieni mökiltä ilman karttaakin tietäen suurinpiirtein, että olen niemen lähellä. Olinkin kulkenut aika kauas niemestä ja vaikka lopulta löysin rannan olin eri paikassa kuin luulin. Piti vielä löytää niemi. Tiet eivät kulkeneet niinkuin olin olettanut. Kävelemällä ja suuntaa tarkentamalla kuitenkin hiljalleen löysin oikean niemen kohdan ja lopulta oikeankin tien.

Vierailija kirjoitti:

Löysin mökin

Kuka siellä oli sisällä?

Lapsena koulun suunnistuksessa. Muuten en mene paikkaan jossa eksyy metsään. On hyvä pysyä vaan metsän reunassa tai tutussa kohdassa. Ei sillä että tässä kohtaa olisi metsää lähimaillakaan.

Kerran eksyin, mutta en ollut missään korvessa vaan pienehkössä metsässä lähellä kaupunkia. Suuntasin siis sinne suuntaan mistä kuului autojen ääntä ja päädyin valtatielle. (Eri puolella metsää koti kuin mistä lähdin). Sitten kävelin jonkun sopivan maamerkin luo ja soitin äitini hakemaan, Tämä  tapahtui aikana jolloin olin teini eli oli olemassa kännykät, mutta ei vielä puhelimessa gps:ää.

Olen eksynyt monta kertaa ja joka kerta hetken karttaa tutkittuani ja maastoa katsottuani lähtenyt kohti autoani.

Lapsena kävin paljon kävelemässä metsässä koiran kanssa. Poimin marjoja tai vaeltelin muuten vain ristiin rastiin sinne missä näytti kivalta.

Kerran olin pyörinyt mustikoita poimien niin ajatuksissani, että en ollut enää yhtään varma mihin suuntaan piti lähteä, että pääsisin kotiin. Sanoin silloin koiralleni, että lähdetään kotiin ja koira otti suoran suunnan lähimmälle polulle, jonka jo tunsinkin. Koiramme oli maailman ihanin ja kiltein saksanpaimenkoira, enkä pitänyt sitä koskaan edes hihnassa, kun metsään lähdimme. Tämä oli siis joskus 80-luvun alussa.

Useasti. Yleensä olen tajunnut kiertäväni kehää ja otan toisen suunnan.

Talvella kaverin kanssa eksyttiin vastaan tuli kiroilevia hiihtäjiä jotka huusi ja pärräs huudettiin perään et ollaan eksytty apua,mutta kukaan ei kääntynyt katsomaan, latua oli kilometri tolkulla ja lähdettiin vaeltamaan muuallepäin,löydettiin asutusta ja siitä päätielle. Oli helpottavaa huomata että Jee löydettiin takas metsästä mutta kiitosta en anna yhdellekään raivohiihtäjälle ja varmasti kuulivat kun huudettiin että ollaan eksytty. "Latua ei saa rikkoa" sehän se tärkeintä on noille raivohiihtäjille!!!

Kerran saimme mieheni kanssa aikaiseksi riidan keskellä metsää. Meidän piti kääntyä takaisin ja palata autolle. Minä halusin mennä jälleen metsän läpi ja mies halusi kävellä tietä pitkin. No sitä minun valitsemaa reittiä pääsin suoraan takaisin autolle. Mies oli valinnut sellaisen kohdan tieltä, josta oli varmaan 5 kilometriä autolle. Häntä otti pattiin kunnolla, kun olin (taas) oikeassa.

En ole koskaan eksynyt. Lapsena toin äitini jo pois metsästä.

On helppoa aistien avulla tunnistaa esim. läheisen tien äänet tai muistaa, että kummalla puolella järven ranta on. Samoin erilaiset luonnon omat merkit, kuten suuret kivet ja matkan varrelle jääneet hassut puut tai muurahaispesät. Kun luontoa ja sen kauneutta katselee metsään mennessään, pois pääsee helposti muistaessaan nämä kauniit asiat tulomatkan varrelta. Toki kannattaa jokin valaisin olla matkalla, esim. otsalamppu.

Jos ei ole tottunut metsässä käyjä, kannattaa olla lähellä tunnistettavia asioita, kuten tutun järven rannan läheisyydessä ja merkittyjen polkujen läheisyydessä.

Kerran eksyin koirani kanssa. Luotin, että se löytäisi tien takaisin autolle, mutta eipä löytänyt. Auringon mukaan yritin suunnistaa.

En ole eksynyt. Vähintään tulee vastaan hiekkatie tai oja mitä seuraamalla voi jatkaa matkaa.

Miten sukupuoli liittyy asiaan?

EN : Olen ollut Päin vastoin Etsimässä metsään eksynyttä ihmistä.🚒