Onko täällä ihmisiä jotka viihtyvät pienipalkkaisissa töissä ja tulevat sillä palkalla ihan hyvin toimeen?
Kuten kaupan myyjät, lähihoitajat jne. vaikka olisi ollut mahdollisuus opiskella pidemmälle?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Minä pärjäilen noin kahden tonnin nettopalkalla ihan mukavasti. Lainat lyhenevät ja ruokakaupassa ei tarvitse miettiä onko varaa johonkin. Mutta elämäntapa onkin minulla hyvin yksinkertainen, kun ei matkustelu kiinnosta ja autoa en tarvitse keskustassa asuvana.
Kahden tonnin netto ei ole pieni, etenkään jos asut pk-seudun ulkopuolella.
Mulle riittäisi sellainen 1200 euron netto paremmin kuin hyvin. Tällä hetkellä saan alle sen.
Pidän työstäni joo. Mt-syistä meni opiskelut pieleen, enkä edelleenkään pysty keskittymään opiskeluun. Työni on helppoa kokoonpanotyötä tehtaassa. Sopivan tylsää mulle kun en kestäisi hirveetä stressiä, jatkuvaa vaihtelua ja uuden opettelua. Sosiaalinenkaan ei tarvitse työssäni olla. Palkka on noin 1600€/kk. Kyllä sillä pärjää kun ei matkustele, eikä ostele vaatteita eikä kauneudenhoitotuotteita tai mitään muutakaan turhaa. Eli olen harmaa varpunen, mutta pärjään kyllä. Harrastukset on tyyliin kävely ja ristisanat.
Pidän erittäin paljon vartijan työstäni pieni on palkka joo mutta vastapainoksi saa käyttää voimakeinoja pienellä kynnyksellä.
Kyllä pärjäät hyvin pienelläkin palkalla (lähihoitajan palkka ei edes ole pieni). Saat säästöönkin jos et polta tai käytä päihteitä, matkusta joutavia jne. Ota suht edullinen vuokra-asunto, jotta saat säästettyä (jos haluat omakotitalon, auton, tms. joka maksaa enemmän). Jos ajattelet lähihoitajaa, niin katso oppisopimuksia. Saat silloin palkkaa jo opiskeluaikana. Noita on ollut useita kymmeniä parin vuoden sisään. Siitä voit työssä ollessasi jatko-opiskella sairaanhoitajaksi, sossuksi, sosionomiksi, lääkäriksi tai toiselle alalle jos huvittaa. Jos ei huvita, niin jää lähäriksi. Esim. tupakka-aski päivässä maksaa vuodesa koko kuukauden palkan verran. Näitä kannattaa miettiä.
Minä pärjäilen noin kahden tonnin nettopalkalla ihan mukavasti. Lainat lyhenevät ja ruokakaupassa ei tarvitse miettiä onko varaa johonkin. Mutta elämäntapa onkin minulla hyvin yksinkertainen, kun ei matkustelu kiinnosta ja autoa en tarvitse keskustassa asuvana.