Henkinen perheväkivalta: Kuinka lasten vanhempi on käyttänyt lapsia riidoissa sinua vastaan ja kuinka olet ratkaissut asian (jätetään avioero pois tästä keskustelusta)?

Uhkaamalla viedä lapset, eristämällä lapset fyysisesti ja henkisesti, kritisoimalla, mustamaalauksella, manipulaatiolla, jättämällä palauttamatta lapset, käyttämällä lapsia kostoon ja palkitsemiseen, kiristämällä lapsilla, hylkäämällä lapset jne. Ei oikein mikään auta, edes ero tai viranomaiset eli henkistä väkivaltaa saa ilmeisesti tehdä ja tuhota lapset ja puoliso ilman että mitään apua on.

Haukkumalla ja mustamaalaamalla. Kaikki on aina sen toisen vika. "Ei olisi tarvinnut loukata jos ei olisi tuommoinen".

Ratkaisu: harmaa kivi-metodi.

No, mies väittää kivenkovaa, että olen kääntänyt (täysi-ikäisen, kotoa pois muuttaneen) lapsen häntä vastaan. Että MINÄ olen mustamaalannut häntä lapselle. Että sillähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että hän on rassistinen homofobinen naisvihamielinen juoppo, joka ei ymmärrä esimerkiksi luonnonsuojelusta, kierrättämisestä tai energian järkevästä käytöstä tuon taivaallista (tälle kyseiselle lapselle tärkeitä asioita). Omasta sukupuolestaan tykkäävä lapseni ei jostain syystä arvosta isänsä homofobisia vitsejä? Jännää. Ja se on jotenkin minun vikani.

No, en kuuntele. Aikoinaan kuuntelin ja yritin selittää, mutta kun ei id  iootil le mene perille, niin ei mene. Tuo harmaa kivi, minä olen sellainen. Jos en kerta minä tai lapsi kelpaa, niin olkoon sitten,  saa ihan rauhassa itkeä ja volista, teini-ikäinen lapsi kyllä ihan itse, kuka milloinkin on väärässä. Hän itse päättää, kenen kanssa on tekemisissä. Mokailenhan minäkin, ja joskus yritän selittää mustaa valkoiseksi, mutta useinmiten myönnän olleeni väärässä. Mutta puolisolta? Häneltä ei IKINÄ kuule anteeksipyyntöä tai sen myöntämistä, että oli väärässä, teki väärin.

Itsehän halusi pelata itsensä ulos perhekuviosta, niin ihan turhaan sitten ulisee, että on ulkona. Suhtaudun tähän pitkän aikavälin projektina: tuolla käyttäytymisellä, stressaamisella ja kiukuttelulla hän sairastuttaa itsensä, ja lopulta kaikki pääsevät hänestä eroon. Siihen menee aikaa, mutta ei se minulta ole pois.

Minä TIEDÄN, mitä teen, mitä olen tehnyt, ja missä olen mokannut. Ihan turha syytellä minua siitä, mihin en ole syyllinen.

Tottakai tämä on hieman eri tilanne, kun ei ole pieniä lapsia eikä tarvitse miettiä tapaamisia tai elatusta tai perintöjä.