Onko jollain täällä kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsoaffektiivinen? Oletteko työkykyisiä?
Itselle puhkesi vaikea, maanispainotteinen skitsoaffektiivinen häiriö 24-vuotiaana ja sen jälkeen en ole työntekoon kyennyt. Harhoja on tosi usein ja ahdistusta myös. Harmittaa hirveästi.
Olen ollut useamman kerran työkokeilussa ja kaikki päättyneet osastolle ja psykoosiin. Viime vuonnakin olin kolme kertaa osastolla.
Kommentit (19)
Eikö täällä oo ketään muuta samassa tilanteessa :(
Toivottavasti sinulla on hyvä hoitosuhde ja lääkitys toimisi.
Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö . Olen vähän päälle kolmekymppinen ja pysyvällä työeläkkeellä.
Pahimmat psykoosin ovat takanapäin. Aika sekavia ajatuksia ja toimintoja. Osastolla olen ollut noin 10 kertaa. Kerran olin puolvuotta putkeen.
Nykyään olen vain kotona, katson teeveetä syön, juon kahvia ja poltan tupakkaa
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sinulla on hyvä hoitosuhde ja lääkitys toimisi.
Hoitosuhde on ihan ok ja lääkitys ihan ok mutta esim ssri estäisi ahdistusta mutta aiheuttaa maniaa = ei mahdollista käyttää. :(
Vierailija kirjoitti:
Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö . Olen vähän päälle kolmekymppinen ja pysyvällä työeläkkeellä.
Pahimmat psykoosin ovat takanapäin. Aika sekavia ajatuksia ja toimintoja. Osastolla olen ollut noin 10 kertaa. Kerran olin puolvuotta putkeen.
Nykyään olen vain kotona, katson teeveetä syön, juon kahvia ja poltan tupakkaa
Mäkin oon ollut 14 kertaa osastolla, mutten noin pitkiä aikoja. Pisin tais kuukauden olla. En juo kahvia enkö käytä mitään päihteitä, kun pelkään riippuvuuksia. T ap
Olen keski-ikäinen mies, ja sairastuin skitsoaffektiiviseen häiriöön vasta yli 40-kymppisenä. Olen nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta psykologisesti kyllä terveeksi luokiteltava tapaus nykyään.
Olen ollut hyvin aktiivinen sairastumisen jälkeen, ja juuri se, että olen välttänyt passiivista olotilaa on johtanut siihen, että ko. häiriötila aivoissa on kutakuinkin mennyttä kamaa.
Skitsoaffektiivisesta häiriöstä voi parantua, ja mielestäni kannattaa ehdottomasti käyttää jotain antipsykoottia tukena, sillä se oikeasti auttaa ainakin alkuvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäinen mies, ja sairastuin skitsoaffektiiviseen häiriöön vasta yli 40-kymppisenä. Olen nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta psykologisesti kyllä terveeksi luokiteltava tapaus nykyään.
Olen ollut hyvin aktiivinen sairastumisen jälkeen, ja juuri se, että olen välttänyt passiivista olotilaa on johtanut siihen, että ko. häiriötila aivoissa on kutakuinkin mennyttä kamaa.
Skitsoaffektiivisesta häiriöstä voi parantua, ja mielestäni kannattaa ehdottomasti käyttää jotain antipsykoottia tukena, sillä se oikeasti auttaa ainakin alkuvaiheessa.
Joo, mäkin opiskelen hitaasti että olis päivissä tekemistä. T ap
Masennusoireinen skitsoaffektiivinen täällä. Ikää 33v ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Osastolla olen ollut varmaan yli 10 kertaa, pisimmillään 5 kk putkeen. Viime vuonnakin yhteensä 4 kk osastoilla. ECT oli mun pelastus ja siihen lääkitys tueksi.
Keksittyjä "sairauksia", suihkuun, lenkille ja töihin niin lähtee kaikki pääkopan ongelmat.
Skitsofrenia mulla. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Teen päivittäin kotitöitä, lenkkeilen, kudon sukkia, soitan kitaraa ja lauleskelen, leivon ja opettelen piirtämistä ja maalaamista. Onhan tässä tekemistä. Välillä treenaan crosstrainerilla ja kuntopyörällä. On toki huonompia päiviä välillä kun en saa paljon mitään tehtyä. Mikä se kysymys olikaan...
Itselläni ei ole, mutta välillistä kokemusta. Kaksisuuntainen on tuttavapiiristä ajanut joitakin sairauseläkkeelle, mutta toisaalta tiedän useamman, joka on työelämässä tai jotka olivat eläkkeelle asti.
Mulla on bipo ja en ole enää työelämässä. On myös muita mielenterveyteen liittyviä diagnooseja.
Vierailija kirjoitti:
Skitsofrenia mulla. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Teen päivittäin kotitöitä, lenkkeilen, kudon sukkia, soitan kitaraa ja lauleskelen, leivon ja opettelen piirtämistä ja maalaamista. Onhan tässä tekemistä. Välillä treenaan crosstrainerilla ja kuntopyörällä. On toki huonompia päiviä välillä kun en saa paljon mitään tehtyä. Mikä se kysymys olikaan...
Niin ja olen todellakin työkyvytön. Pitkiä osastojaksoja takana. Pisin 7kk. Nyt olen voinut paremmin muutaman kuukauden.
Voisko ajatella että sallisi itselleen sen että joskus onnistuu ehkä tilapäinen työ, tietty jakso, osa-aikatyö tai sitten on mukana vain siinä mikä itseltä sujuu ilman mielenterveyttä romuttavaa stressiä.
Jos sairastaisin em. häiriöitä en pystyisi tavalliseen työhöni sen vaativuuden, stressaavuuden ja sitovan aikataulun vuoksi.
Näistä voi toipua pikkuhiljaa aika hyvään kuntoon ja toimintakykyyn mutta jos oletuksena on täysi parantuminen niin voi seurata iso pettymys.
En odottais täyttä parantumista vaan tilanteen mahdollisimman hyvää paranemista arjen toimimiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Voisko ajatella että sallisi itselleen sen että joskus onnistuu ehkä tilapäinen työ, tietty jakso, osa-aikatyö tai sitten on mukana vain siinä mikä itseltä sujuu ilman mielenterveyttä romuttavaa stressiä.
Jos sairastaisin em. häiriöitä en pystyisi tavalliseen työhöni sen vaativuuden, stressaavuuden ja sitovan aikataulun vuoksi.
Kai sitä voi oon vaan ankara itselleni
Up