Trauman käsittely

Pelkästään sanonut jotakin pahaa? Kuvittele nasevia vastauksia, mitä olisit voinut sanoa tilanteessa. Siitä se pikku hiljaa lähtee helpottamaan. Lisäksi, sanojasta riippuen, voit vaatia anteeksipyyntöä mahdollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään sanonut jotakin pahaa? Kuvittele nasevia vastauksia, mitä olisit voinut sanoa tilanteessa. Siitä se pikku hiljaa lähtee helpottamaan. Lisäksi, sanojasta riippuen, voit vaatia anteeksipyyntöä mahdollisesti.

Kyllä pelkästään sanomalla jotain on mahdollista aiheuttaa toiselle uskomatonta tuskaa. Etenkin jos sanoja on vaikkapa tuntenut toisen hyvin pitkältä ajalta, ja osaa sanoa tietyt asiat käyttäen hyväkseen syvällistä tietoa kyseisestä ihmisestä.

Ja siitä olisi kyse tässäkin hypoteettisessa tilanteessa.

Olisin hetken surullinen. Miettisin miksi toinen haluaa minua loukata. Ajattelisin, että toisen ihmisen ajatukset ja sanat on vain hänen ajatuksiaan, eivät totuus.

En haluaisi olla kyseisen ihmisen kanssa enää tekemisissä. Jos hän olisi minuun yhteydessä sanoisin hänen loukanneen ja siksi en enää halua olla tekemisissä.

Mietin vain, että monesti perheen sisällä, kun tunnetaan jo toisen herkät kohdat, sanotaan paljonkin tosi repivää ja loukkaavaa. Sitä ihan kuin lyyhistyy kun olettamus oli, että voi luottaa, ettei tietoa käytetä hyväksi, loukkaavasti vaan tuetaan. Mutta kuka nyt tuollaisessa tulisi auttamaan? Kestettävä on. Iso haava jää ja haluaisi paeta. Mutta minne? (ulos pakkaseen?). Aina olet 'naimisissa' perheesi kanssa. Kirjoitan tyttären ominaisuudessa. Muutin pois lapsuuden kodistani niin pian kun se oli mahdollista isä ilkeilyjen ja huutojen vuoksi. Mutta nyt minulla on vielä kaksi siskoa, jotka vetävät jatkuvasti mattoa jalkojen alta. Miten pääsen heistä?

Hyvä kysymys. Luulen, että nykyaikana näitä on paljon. Ennen oltiin paljon kohteliaampia. Voisi peilata sitäkin vasten... eli mikä on muuttunut yhteiskunnassa?

Ehkä heillä itsellään ei ole kaikki hyvin. Ehkä he kokevat että sinulla on? Ehkä he testaavat mikä on kipurajasi ja jota voi uudelleen käyttää. Ehkä he saavat piilotettua tyydytystä? Ehkä sinusta on vedetty vetoa? Ehkä määrittävät kumpi määrää ja kumpi peesaa?

Olen törmännyt myös sellaiseen, että puheeseen otetaan täysiä hulluuksia, arvailuja, syytöksiä, millä ei ole mitään todellisuusperää... Tämä taitaa olla jo 'sairauden' merkki.

No sitten on niitä, jotka tekevät todella jotain hirveää, jossa ollaan lähellä kuolemaa. Mahdollisesti pitkitetään tilannetta. Ja vain, että saavat sinut puolelleen tai sinulta jotain. Tällaisen kokemuksen jälkeen voisi olla tuollainen täysvaltainen trauman tila. Sitä vain tärisee pitkän aikaa... Kesto varmaan on yksilökohtaista ja naisilla helpommin puhkeava. Jos kestää, etkä kestä olotilaa kannattaisi hakeutua lääkäriin. Pitäisi varmaan saada rauhoittavaa. Mutta voisit vielä rauhoitella itseäsi eri konstein; liikunnalla, ulkona liikkumisella, levolla, musiikilla,...

Ja tärkein; hakeudu eroon hänestä, joka tuon paskamaisen olon aiheutti.

Vierailija kirjoitti:

Olisin hetken surullinen. Miettisin miksi toinen haluaa minua loukata. Ajattelisin, että toisen ihmisen ajatukset ja sanat on vain hänen ajatuksiaan, eivät totuus.

En haluaisi olla kyseisen ihmisen kanssa enää tekemisissä. Jos hän olisi minuun yhteydessä sanoisin hänen loukanneen ja siksi en enää halua olla tekemisissä.

Entä jos hän on vanhempasi, ja tätä on jatkunut koko lapsuutesi ja nuoruutesi, kaikki ne vuodet kun olet ollut hänestä kaikin tavoin riippuvainen? Olisit hetken surullinen!

Vierailija kirjoitti:

Mietin vain, että monesti perheen sisällä, kun tunnetaan jo toisen herkät kohdat, sanotaan paljonkin tosi repivää ja loukkaavaa. Sitä ihan kuin lyyhistyy kun olettamus oli, että voi luottaa, ettei tietoa käytetä hyväksi, loukkaavasti vaan tuetaan. Mutta kuka nyt tuollaisessa tulisi auttamaan? Kestettävä on. Iso haava jää ja haluaisi paeta. Mutta minne? (ulos pakkaseen?). Aina olet 'naimisissa' perheesi kanssa. Kirjoitan tyttären ominaisuudessa. Muutin pois lapsuuden kodistani niin pian kun se oli mahdollista isä ilkeilyjen ja huutojen vuoksi. Mutta nyt minulla on vielä kaksi siskoa, jotka vetävät jatkuvasti mattoa jalkojen alta. Miten pääsen heistä?

Pääset heistä. Lapsuudenperhe ei ole ikuinen. Sehän ei alun perin ole oma valintasi.

Ap. Olet ilmeisesti trolli. Jos et, pyydän anteeksi, mutta merkit ovat nyt niin, että olet trolli ja kysyt asiaa, koska olet itse sanonut hirveitä asioita kohteellesi ja nyt ivailet sillä, että henkisestä väkivallan käytöstä ei voi tulla traumaa ja jos tulee, niin hahhaa kohde vaikka lepositeisiin tms. Siirrät vastuun kohteelle, kun vastuu on sinulla siinä, mitä aiheutat ja miten toimit jatkossa, mennyttä et voi peruutta etkä kärsimystä, vain kokemalla sen mitä aiheutit, olisi ymmärryksesi siinä missä sen tarvitsisi olla, siltä nyt vaikuttaa. 

Mikä oli se asia, mitä sanoit? Miten korjasit asiaa, pystyitko korjaamaan?

Tuskinpa on vain 1 kerta, ja jos oli, niin sitten on ollut jotain hirveää. Uhkasitko jollain, iskitko tarkoituksella vyön alle ja iskit arkoihin asioihin,  julkaisitko yksityisen kuvan tai henkilötiedot levitykseen, rikoksista toivottavasti syytteet, sanoitko että toivottavasti kuolee asiaan Y ja tiesit että hänellä oli se, arvostelitko kohteen luonteen, työn/ei työtä, suhteet, kaiken raadollisesti nolliin ja haukuit moneen kertaan? Teitkö järjestelmällisesti tai täsmäiskuna sellaista, että saisit toisen pelkäämään ja alas maan rakoon, mieluiten sekoamaan tai itsemurhaan. 

Kysytkö nyt kärsimyksen kertomisen ja prosessoinnin perään, jotta voisit mässäillä ja hekotella tuskalla ja kärsimyksellä ja niiden kuvailuilla,  vähän kuten sarjamurhaaja katselee valokuvia tekopaikalta ja elää uusiksi kaiken aiheutetun tuskan ja pelon hymy huulillaan, se oli valtaa se, päästä satuttamaan.