Voiko koko elämä olla jatkuvaa huolta ja murhetta vai tuleeko pakostakin joskus päivä, kun kaikki

sanonta ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin, pitää kyllä paikkansa. Enemmän taitaa olla asenteesta kiinni, miten niihin kaikkiin elämän tuomiin vastoinkäymisiin suhtautuu.

Mulla esim. on yksi todella menestynyt ystävä, joka on aina iloinen, ystävällinen, vieraanvarainen, energinen... varmasti juuri sellainen, jota on helppo vähän sivumpaa kadehtia, kun sillä menee aina hyvin.

Tavallaan meneekin, sillä hän on luonteeltaan selviytyjä, joka ei jää elämän nurjaa puolta märehtimään. Mutta niitä vastoinkäymisiä on hänelläkin, äitinsä invalidisoitui vaikeasti jo suht nuorena, ja kaveri joutuu äitiään paljon hoitamaan, isänsä ( joka on maailman itsekkäin ja masentavin tapaus) lähinnä pahentaa puolisonsa tilaa, ja siinäkin välissä kaveri joutuu olemaan, kaksi lähisukulaistaan on tehnyt lähiaikoina itsemurhan, ja pitkä suhde kariutui vähän aikaa sitten naisen puolen lapsettomuuteen.

Että älkää ihmiset ihmeessä vetäkö sellaisia johtopäätöksiä, että jos joku ei möyri masennuksessa, hän ei ole elämässään vaikeuksia kohdannut. Me kaikki otamme ne vastaan kovin eri tavoin.

JA itse ap;n kysymykseen, mä en usko, että niin kauan kuin ihmisellä on rakkautta ja läheisiä ihmisiä, elämässä ei olisi huolia. AIna niitä vähän on, taito on lähinnä oppia elämääån täysillä niistä huolimatta, eikä "sitku"-elämää. ELi sitten kun on sitä tätä ja tota, niin SIttEN minä olen onnellinen. Ei se vaan mene niin.

asenteella on tosiaan merkitystä siihen, miten omista vastoinkäymisistä selviää. Mutta sen kanssa asenteella ei ole mitään tekemistä, että joillekin kasautuu elämässä hirveästi surua ja murheita, ja jotkut porskuttavat vailla minkäänlaisia huolia. Ei tosiaan jakaannu täällä murheet tasan, vaikka joskus niin väitetäänkin. Sitä minä aina ihmettelen.

Se on sinne itse kehiteltävissä. Voi olla onnellinen rahapulassa, ulosotossa, lihavana, sairaiden perheenjäsenten äitinä, kaverit kaukana ja yhä uusien pettymysten vastatuulessa.



Vaatii harjaantumista löytää hyvä puoli joka asiasta. Se "tänään sataa huomattavsti vähemmän kuin eilen" -ajatusmaailma.



Nimerkillä Kuvailin Itseni

kun on tarpeeksi rankkaa, aina ei vain jaksa iloita siitä, mitä on jäänyt jäljelle. Haluaisi joskus nauttia ihan siitä tavallisesta arjesta ilman katastrofeja, mitä näkee muidenkin elävän.

Se mikä sinun mielestä näyttää muilla seesteiseltä, voi olla heidän mittakaavassaan ahdistavaa kaaosta. Kun on suuria murheita, asteikko on suurempi kuin pienten murheiden ihmisillä, silti kokemus on yhtä tosi kummallekin.



Et voi vertailla omaa subjektiivista kokemustasi siihen miten naapuri näyttää elävän.

Ei tänne olla tultu ruusuilla tanssimaan, vasta kun on kohdannut elämän varjot kinsilloin tietää eläneensä ja jopa oppineensa jotain.



Haluaisitko elää elämäsi kuin vuoristoradassa jossa ei tapahtunut mitään? Josta tulisit ulos yhtään kokemusta rikkaampana?

kun on tarpeeksi rankkaa, aina ei vain jaksa iloita siitä, mitä on jäänyt jäljelle. Haluaisi joskus nauttia ihan siitä tavallisesta arjesta ilman katastrofeja, mitä näkee muidenkin elävän.

Kun näyttää sille että tuolla toisella menee vain hyvin, hän elää sitä ylämäkivaihetta. Mitä ylemmäs menee sita karmeammalle alamäki tuntuu kun se sitten västämättä tapahtuu.



Kukaan meistä ei lähde täältä ehjänä pois, no ehkä ihan pieni lapsi tai vauva. Toisaalta onko se hänelle niin paha? Onnellisempi hän on siellä missä myt on.



Rakkaudella.

että ei riitä, että perhettä kohtaa joku suuri suru, esim. perheenjäsenen kuolema. Vaan pitää tulla jokin toinen kamala suru, vielä kolmas ja ehkä useampikinsa, samaan perheseen.

elämästään vailla ilman suurempia murheita...ja sitten osa taas meistä kerää ympärilleen kaikki huolet, vaikka olisi itse kuinka tunnollinen, kunnollinen ja kiltti:(

ja hakea apua ja ajoissa



t. kokenut

mulla oli ajan jakso, jolloin mikään ei tuntunut hyvältä. Hautajaisia oli vuoden aikana monta. Kaikki tuntui vaikealta.



Sitten jonkun vuoden päästä alkoi helpottaa ja tapahtui välillä mukavia elämänmuutoksia.



Mä uskon, että elämä on vähän aaltoliikettä. Välillä asiat ovat hyvin, välillä ei. Pitää yrittää vain jaksaa ne pahat ajat ylitse. Ja hankkia apua itselleen, jos elämä tuntuu ylivoimaisen vaikealta.

se on outoa.

sanonta ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin, pitää kyllä paikkansa. Enemmän taitaa olla asenteesta kiinni, miten niihin kaikkiin elämän tuomiin vastoinkäymisiin suhtautuu.