Huijaanko vain itseäni? Tipunko korkealta?

Taidan huijata vaan itseäni?



Rankasta avioerosta aikaa nyt 2.5-vuotta, minulla 7-ja 5-vuotiaat lapset.

Olen rakentanut meille uuden elämän, voimme tällä hetkellä hyvin, kaikki

asiat ovat hyvin.



10 kuukautta sitten tapasin baarissa miehen joka oli juuri eronnut.

Koko illan ja yön puhuimme erosta, elämästä, unelmistamme...

asioista. Oli ihanaa jutella jonkun tuntemattoman kanssa, tavata

mies jonka kanssa pystyi puhumaan.

Mies halusi ehdottomasti tavata uudelleen, itse olin hieman

varovainen alkuun.

Tapailimme aina kun minulla tai hänellä ei ollut lapsia, soittelimme

joka päivä, lähetimme ihania tekstareita.

Meillä on aina yhdessä hyvä olla.



MUTTA tulevaisuudesta emme puhu. Hän on tavannut muutaman kerran

minun lapseni mutta hän ei halua että tapaan vielä hänen lapsiaan

(8-, 9-, ja 12-vuotiaat) jotteivat he syytä isäänsä erosta. Heidän eron

syynä oli vaimon toinen mies joka kuitenkin on lasten elämässä jo, oli

heti eron jälkeenkin.



Itse haluan ehdottomasti vielä lapsia (olen 30-vuotias) mutta hän ei ole enää

varma (hän on 39-vuotias) Hänellä on erittäin ruma ero takana, ex-vaimo putsasi

hänet lähes kokonaan juristin avulla ja hän kokee elämänsä hetkittäin raskaaksi.

Minkä tietysti ymmärrän koska olen itse kokenut saman.



En kuitenkaa koe että olisin mikään laastari tai tukihenkilö, yhtälailla hän kuuntelee

minun murheita ja lohduttaa ja tukee minua jos on jotain murheita.



Mutta mahdanko vaan luoda turhaa harhaa yhteisestä tulevaisuudesta?

Kun kysyn jotain siitä tai yritän puhua, niin hän vastaa vaan ympäripyöreästi

ettei vielä tälläisen tuntemisen jälkeen voi tietää. Aina sama vastaus.

Itsellä alkaa vaan olla sen verran jo tunteita pelissä että siksi mietin

että jatkanko vielä, ilman "varmuutta" tulevasta.

Hän on juuri remontoinut ja sisustanut itselleen poikamieskaksion

joten mitään yhteenmuuttoakaan ei ainakaan lähiaikoina ole tulossa.



Kaikki on muuten hyvin mutta tämä tulevaisuudettomuus kalvaa minua

koko ajan. Tuttavat ja kaveritkin jo kyselevät ja ihmettelevät kun vaan

"tapaillaan" vaikka itse en mitään kiirettä halua pitää mutta että

edes tulevaisuudesta voisi puhua tms.



MItä olette mieltä?