Teini-iästä asti saman miehen kanssa, nyt takana 20 vuotta

Ottakaa vaikka äkkilähtö kaksistaan tai muuta vastaavaa.

Että haluaako sitä muka oikeesti tätä samanlaista elämää jatkaa ihan koko loppuelämän. Enkä enää osaa edes kuvitella (saatikka halua) olevani saman miehen kanssa A I N A.



..liittyiskö johonkin ikäkriisiin?

-parikymppinen nuorena naimisiin mennyt.

saman miehen kanssa, sillä maailma on täynnä ihania miehiä!

vaikka sama mies pysyisikin.

sulla on ap samanlainen tilanne melkein, kuin meillä. Olen onnellien siitä, että olen saanut olla saman miehen kanssa jo 20 vuotta. Tiedän, mitä hän ajattelee, miten hän suhtautuu asioihin.



Elämän suolana olen tehnyt reissuja yksin/lasten kanssa/ kahdestaan miehen kanssa sekä perheenä.



Viettäkää välillä romanttisia iltoja; hyvää ruokaa ja ohjelmaa!



Teilläkin on jo iso/isoja lapsia, joten lastenvahti löytyy omasta takaa, menkää siis yhdessä kahdestaan kauppaan, leffaan, syömään tai jotain vastaavaa



Suhdetta pitää vaalia ja kasvattaa muutoin se surkastuu!



Pidä miehestäsi kiini, mieti mitä kaikkea menettäisit hänessä jos luopuisit hänestä!

Mulla on 40-vuotiaana takana 23 vuotta yhteistä taivalta aviomieheni kanssa. Lapset on silloin 14- ja 17-vuotiaat. Voidaan olla ja mennä jo aika vapaasti... Matkustella, nauttia toistamme uudella tavalla. Ei oikeasti kannata pykätä lapsia enää tuossa vaiheessa, jos ei nauti vauva- ja pikkulapsiarjen sitovuudesta!

Toki parisuhdetta pitää hoitaa ja siinäkin keksiä uusia juttuja, mutta kummasti myös piristää omaa mieltä, kun tekee jonkun muun kanssa jotain kivaa.



Ap, kun vauva on vähän isompi, lähde siis reissuun jonkun kaverisi kanssa, jota nyt kadehdit.

Nautin suuresti vauvasta, ei se siitä ole kyse. Olisin luultavasti vieläkin ahdistuneempi jos tuota ihanaa pikku-ukkoa ei olisi. Olen ollut sekä hurjan nuori äiti sekä nyt "vanha" äiti ja keskimmäisen kanssa kai "normi" äiti ja kaikissa on ollut omat hyvät puolensa.

Mutta tulevaisuus silti ahdistaa, kun en tiedä haluanko mennä vapaasti mieheni kanssa sitten kun se on taas mahdollista. Ja haluaako hän minun? Ääks. ap

Mulla on 40-vuotiaana takana 23 vuotta yhteistä taivalta aviomieheni kanssa. Lapset on silloin 14- ja 17-vuotiaat. Voidaan olla ja mennä jo aika vapaasti... Matkustella, nauttia toistamme uudella tavalla. Ei oikeasti kannata pykätä lapsia enää tuossa vaiheessa, jos ei nauti vauva- ja pikkulapsiarjen sitovuudesta!

muista että sitä uutta ihanaa miestä ei sitten välttämättä löydykkään. Harva kunnon mies on vapaana enää yli 35 vuotiaana.

ongelma on sinussa eikä miehessäsi.



Mulla ja miehellä takana 15 yhteistä vuotta, nyt olen vähän päälle 30.



Mulla oli kanssa pieni 30v kriisi, mutta en kyllä halunnut laittaa hyvää miestä kiertoon. Keksin kaikkea uutta ja kokeilin monenmoista; kävin lymfakurssin, matkustelin, kävin sukelluskurssilomalla kaverin kanssa.



Mun mies vihaa/pelkää lentämistä, niin matkustelen paljon myös kavereiden kanssa. Kotimaata kierrellään kaksistaan.



Miksi sun pitää hommata ittelles uusi mies viemään sua paikkohin ja etsimään uutta. Hae itse vaihtelua. Ei kaikkeen tarvita miestä, eikä ainakaan uutta sellaista! Ryhdistäydy, nainen! ;D

pihalle. Täällä olen odottelemassa hyvää nelikymppistä yhden naisen miestä, jota ei lastentaudit vaivaa ja jolla tavallinen arki ei ole kirosana.



Käy sinä vaihteeksi läpi näitä miehenressuja mitä on baarit pullollaan; alko ja päihdeongelmaa, masennusta ja muuta, sitoutumiskammoa, ties mitä...



Joten ihan reilua, että vaihdetaan osia. Saat sinäkin maistaa puolestasi tätä sinkkuladyn glamourelämää...

mä olin vielä 5 vuotta sitten sellainen menevä sinkkunainen, entisen pitkäaikaisen mieheni jättänyt.



Mulla oli monenlaisia suhteita, menoa ja meininkiä.



Näin jälkikäteen huomaan (ehkä tiesin sen jo silloinkin) että mulla oli jonkinlainen tarve antaa omasta elämästäni hohdokas kuva niille naisystävilleni, jotka elivät pitkäaikaisen kumppanin kanssa sitä ydinperhe-elämää. olin kovasti huolissani heistä, että heidän täytyy päästä kanssa vähän tuulettumaan ja maailmaa katsomaan. Miesystäviä kun vein näytille vaikkapa mökille, niin kylläpä meillä oli niin romanttista, että! ;D



Mutta aika yksinäistä, epävarmaa ja kolkkoa aikaa se oli. Nyt mulla on taas tavallaan se sama tilanne kuin ennenkin; pitkäaikainen mies, vakava suhde, uusi vauva. Nautin.



Joskus ajattelen, että laitoin lapseni ja eksäni ihan turhaan sen kaiken eteen, kun en oikein tajunnut asioita aikanaan. Mutta nyt oon onnellinen. Eksäkin kai. Ja lapsetkin ehkä.