uhrin syyllistäminen henkisestä väkivallasta

Ei monikaan ymmärrä, mitä  se henkinen väkivalta pahimmillaan on. Moni luulee, että kyseessä on vain joku erimielisyys. Ei ymmärretä, että osa ihmisistä, jopa sukulaisista tai "ystävistä" nauttii toisen kiusaamisesta.

Se on pahinta, kun kukaan ei usko, että oma lähisukulainen voi kiusata. Olen saanut kommenttia, että vika olisi minussa ja varmasti olen itse tehnyt jotakin väärin. En toki täydellinen ole minäkään, mutta en myöskään ymmärrä, että miten kiusaaminen olisi minun syytäni. Juuri siihenhän kiusaajat pyrkivät.

Parisuhteessa se henkisen väkivallan sietäminen ON ihan oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa se henkisen väkivallan sietäminen ON ihan oma valinta.

kuka puhui parisuhteesta mitään?

Varmasti parisuhteessa se onkin oma valinta. Mutta kun sut on henkisellä väkivallalla alistettu vuosia, on lapsia ja asuntolaina jne ei se lähteminen ole helppoa. Et itsekään tajua olevasi väkivallan uhri kuvittelet olevasi just niin huono, tyhmä, epäonnistunut mitä olet vuosia saanut kuulla. On tosi tosi vaikea sieltä nousta ja löytää itsensä.

Henkisestä väkivallasta puhuminen on riskipeliä. Itsekin pidin sitä muotihömpötyksenä. Kunnes terapeutin avulla tajusin siitä kärsineeni kauan. Alkuun toki kielsin, hänen ottaessa puheeksi. Edelleen syytän itseäni. Kaikesta. Mietin päivittäin, että minä olen se, joka on väärässä, vääränlainen ja toimii väärällä tavalla. Heti, jos lapsi vaikka uhmaa, syytän itseäni. Että olisi pitänyt toimia toisin. Aina.

Se, että uhri syyllistetään myös muiden toimesta on ikävää. Ja se on syy, miksi en asiasta puhu. Ei kukaan uskoisi. Minunkin ex osaa kaikille muille olla hyvin mukava. Kaikille muille paitsi minulle ja lapsilleen. Tosin, meillekki on välillä oikein mukava, juuri sen verran että saa taas epäilemään itseään. Epäilemään kaiken olleen harhaista kuvitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa se henkisen väkivallan sietäminen ON ihan oma valinta.

Ei se nyt ihan noinkaan mene ennen kuin edes ymmärtää olevansa henkisen väkivallan kohde, siihen jo menee aikaa. Parisuhteessa katsoo asioita niin läheltä että rajat hämärtyy, mikä tietysti on myös sen väkivallan seurausta. Henkisesti väkivaltaisesta suhteesta irtautuminen on aina pitkä prosessi, varsinkin jos on myös yhteisiä lapsia, asuntolainat ym

Sitä helposti miettii että tilanne ei ole niin paha ja että kyllä mä kestän

Tiedän valitettavasti tunteen. Ajan kanssa olen oppinut, että parempi itselleni olla avautumatta. Sattuu liikaa kuulla niitä puolusteluja, joita kerrotaan minulle totuuksina, vaikka ei tiedetä mistään mitään.

Tuntuu, että olisi tavallaan helpompaa, jos kyseessä olisikin ollut parisuhde. On vaikea selittää ulkopuolisille, että ns. ystäväni melkein tuhosi minut. Narsismin uhrien tukiryhmätkin on käsittääkseni lähinnä narsistien (ex)puolisoille tai lapsille.

Halaukset sinulle Ap <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa se henkisen väkivallan sietäminen ON ihan oma valinta.

Ei se nyt ihan noinkaan mene ennen kuin edes ymmärtää olevansa henkisen väkivallan kohde, siihen jo menee aikaa. Parisuhteessa katsoo asioita niin läheltä että rajat hämärtyy, mikä tietysti on myös sen väkivallan seurausta. Henkisesti väkivaltaisesta suhteesta irtautuminen on aina pitkä prosessi, varsinkin jos on myös yhteisiä lapsia, asuntolainat ym

Sitä helposti miettii että tilanne ei ole niin paha ja että kyllä mä kestän

myös esim lapsena henkisesti nitistetty voi joutua henkisesti väkivaltaiseen parisuhteeseen. itse olen koko elämäni kuunnellut siskon ja  äitini halveksuntaa itseäni kohtaan. Esim kohdatessani ison ikävän asian elämässäni, siskoni sanoi ivallisesti "no voi voi".

en tiedä, onko onni vai onnettomuus etten ole kyenyt parisuhteeseen kaiken henkisen väkivallan jälkeen mitä olen kokenut. minulle on vierasta, että joku voisi rakastaa minua omana itsenäni ja olla puolellani ja olla kohdistamatta ivaa minuun. syvällä sisimmissäni kaipaisin rakkautta. Toisaalta näillä spekseillä ja haavoilla saattaisin olla sysipaskassa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa se henkisen väkivallan sietäminen ON ihan oma valinta.

Näin sanoo vain kahdenlaiset ihmiset. Ne, jotka ei tiedä aiheesta mitään ja ne, jotka itse harjoittaa henkistä väkivaltaa.

Ihmiset ovat aika sydämettömiä toisten kärsimyksiin nähden. Usein ei edes anneta aikaa korjata haavoja vaan heti pitäisi unohtaa menneet ja lopettaa katkeruus.