Tunnetko ihmisiä jotka ajattelevat että asiat menee niinkuin on tarkoitettu ja

Jos Jumala on kaikkivaltias niin kuin uskovaiset uskovat, kaikki menee juuri niin kuin on tarkoitettukin.

Jos ei usko Jumalaan, vastaaminen on hankalampaa.

Taidan olla itse vähän tuollainen. En usko, että vaikka ystävyyden kuuluu vaatia työtä ja tuskaa. Menköön jos on mennäkseen, ehkä jotain uutta tulee tilalle.

Ajattelen, että asiat menee niin kuin niiden kuuluukin mennä, mutta jokaisen täytyy itse myös tehdä jotain. Muutenhan voisi jäädä paikoilleen makaamaan ja nääntyä nälkään. Jokaisen tulisi tehdä parhaansa, se on eri asioita eri ihmisillä, mutta se on se oma paras, mihin oma kapasiteetti riittää.

Ei ystävyys säily jos siinä ei yhtään vastavuoroisuutta ole. Jos joku on oikeasti tärkeä minulle niin jotain sen eteen haluan yrittää että ystävyys säilyy.

En ajattele, että asiat menee niin kuin on tarkoitettu, mutta en kyllä enää pysty uskomaan sitäkään, että ihminen voisi jotenkin vaikuttaa elämäänsä ja siihen, mitä siinä tapahtuu. Aiemmin kyllä uskoin siihen, että elämäänsä voisi jotenkin hallits, mutta kaksi viimeistä vuotta ovat kyllä osoittaneet sellaisen harhakäsityksen täysin vääräksi.

Voit päätyä työttömäksi, vaikka suorittaisit hyvin työllistävän korkeakoulututkinnon erinomaisin arvosanoin, voit olla todella yksinäinen, vaikka kuinka yrittäisit ylläpitää ystävyyssuhteita. Ihmiset tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat minunkin elämääni, mutta en voi heidän päätöksiinsä vaikuttaa. Olen yrittänyt taistella vastoinkäymisiä vastaan kynsin ja hampain, lopputuloksena pelkästään se, että voimat ovat loppu. Vastoinkäymisiin en ole voinut vaikuttaa mitenkään. Olisin ehkä paremmassa jamassa, jos olisin vain hyväksynyt asiat sellaisina, kuin ne eteen tulevat.

En usko ylempään tarkoitukseen. 

Uskon, että elämä perustuu kaaokseen ja sattumanvaraisuuteen. Ihmisen perusluonne pyrkii kuitenkin näkemään järjestystä ja tarkoitusta sielläkin missä sitä ei ole. Kai se luo turvallisuudentunnetta. Loppujen lopuksi luovimme kuitenkin kaikki täysin sattuman varassa maailmassa, jossa voidaan esittää valistuneita arvauksia ja todennäköisyyksiä, mutta ei ennustaa tulevaa. 

Isoissa asioissa uskon että näin voi ollakin. Mutta ei se sellaista voi olla että heittäytyy täysin passiiviseksi itse

Mä ajattelen juuri noin. Se tapahtuu, mikä on tapahtuakseen. Pätevintä tämä on ajatellessa niin menneitä, kuin tulevia. Ei tarvitse jäädä jossittelemaan, eikä toisaalta pelkäämään etukäteen. Tähän hetkeen paras ohje on, että tarttuu niihin asioihin, mihin pystyy vaikuttamaan, ja jos joku on pielessä, korjaa, jos pystyy, jos ei, niin hyväksyy tilanteen. Ei tämä mitään passiivista lököttelyä ole, päinvastoin, puuhaa riittää, kun ainakin pyrkii tekemään parhaansa. Oli se sitten miten huimaa tai olematonta, kuitenkin parhainta mihin siinä hetkessä kykenee. Eikä parhain, tarkoita aina mukavinta, helpointa, mutkattominta. Joskus se, että mokaa, sattuu tai satuttaa on vain sen hetken paras, mihin on pystynyt, kävi miten kävi.

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen juuri noin. Se tapahtuu, mikä on tapahtuakseen. Pätevintä tämä on ajatellessa niin menneitä, kuin tulevia. Ei tarvitse jäädä jossittelemaan, eikä toisaalta pelkäämään etukäteen. Tähän hetkeen paras ohje on, että tarttuu niihin asioihin, mihin pystyy vaikuttamaan, ja jos joku on pielessä, korjaa, jos pystyy, jos ei, niin hyväksyy tilanteen. Ei tämä mitään passiivista lököttelyä ole, päinvastoin, puuhaa riittää, kun ainakin pyrkii tekemään parhaansa. Oli se sitten miten huimaa tai olematonta, kuitenkin parhainta mihin siinä hetkessä kykenee. Eikä parhain, tarkoita aina mukavinta, helpointa, mutkattominta. Joskus se, että mokaa, sattuu tai satuttaa on vain sen hetken paras, mihin on pystynyt, kävi miten kävi.

No yrität sentään korjata asioita ja tehdä parhaasi. Mutta tämä kyseinen henkilö ei edes yritä. Jos niin on tarkoitettu niin muut tekee asiat, jos eivät tee niin sitten se on vaan tarkoitettu niin ja antaa asioiden olla

Eli siis periaatteessa kysyt tunnetaanko ihmistä joka uskoo kohtaloon... Mä itse uskon jossainmäärin... Mutta en siis ole mikään vätys joka odottelee jotain... Mutta uskon kylläkin tähän kohtalo juttuun, että monet asiat ihmisen elämässä on tavallaan ennaltamäärättyjä, mutta sulla on myös toki vapaa tahto tehdä asioita, en tarkoita sitä... 

Elämässä on joskus ihan liikaa sellasia outoja "yhteensattumia" , sen näkee kun alkaa ikää tulee. 

Mä uskon että suunnittelemme ennen syntymäämme elämäämme ne tärkeimmät tapahtumat, jotka auttavat meitä oppimaan ne läksyt, jotka siinä inkarnaatiossa pitäisi oppia. Monet pienemmät valinnat voimme tehdä itse, mutta nämä suuremmat oppitunnit tulevat vastaan itsestämme riippumatta. Voimme kuitenkin valita, miten suhtaudumme niihin.

Jos sielunkierto tuntuu vieraalta ajatukselta, niin joka tapauksessa perimämme määrittää paljon enemmän kuin haluamme uskoa. Esim. erillään eläneiden identtisten kaksosten elämät ovat usein kulkeneet hyvin samanlaisia ratoja.

Minä olen tuollainen. Olen hyvä ystävä, mutta sillä hetkellä kun aletaan pelaamaan valtapeliä vihellän pelin poikki ja muutun passiiviseksi. Ei ollut mulle tarkoitettu se ystävyys on mottoni. Jos ystävyys on peliä, se ei ole ystävyyttä. Sama pätee muihinkin asioihin. Jos kiltteyttäni ei arvosteta, olkoon se ihminen, harmi ettei arvostanut minua ajattelen vain. En kaipaa huonoja ihmissuhteita enkä "taistele" niiden puolesta, miksi niin tekisin kun ei ne ole mulle hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen juuri noin. Se tapahtuu, mikä on tapahtuakseen. Pätevintä tämä on ajatellessa niin menneitä, kuin tulevia. Ei tarvitse jäädä jossittelemaan, eikä toisaalta pelkäämään etukäteen. Tähän hetkeen paras ohje on, että tarttuu niihin asioihin, mihin pystyy vaikuttamaan, ja jos joku on pielessä, korjaa, jos pystyy, jos ei, niin hyväksyy tilanteen. Ei tämä mitään passiivista lököttelyä ole, päinvastoin, puuhaa riittää, kun ainakin pyrkii tekemään parhaansa. Oli se sitten miten huimaa tai olematonta, kuitenkin parhainta mihin siinä hetkessä kykenee. Eikä parhain, tarkoita aina mukavinta, helpointa, mutkattominta. Joskus se, että mokaa, sattuu tai satuttaa on vain sen hetken paras, mihin on pystynyt, kävi miten kävi.

No yrität sentään korjata asioita ja tehdä parhaasi. Mutta tämä kyseinen henkilö ei edes yritä. Jos niin on tarkoitettu niin muut tekee asiat, jos eivät tee niin sitten se on vaan tarkoitettu niin ja antaa asioiden olla

Ehkä se kyseinen henkilö ei edes halua samoja asioita kuin sinä tai sitä, minkä sinä ajattelet olevan hyvä lopputulos?

Ehkä hän ei siksi yritä? Ehkä hän yrittää itsekseen jotain ihan muuta, mikä ei sinulle saakka näy?

Elämää ei voi hallita^on kyllä totta.

Ja asioille taas voi useimmiten tehdä jotain. Aina tietenkään ei.

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon että suunnittelemme ennen syntymäämme elämäämme ne tärkeimmät tapahtumat, jotka auttavat meitä oppimaan ne läksyt, jotka siinä inkarnaatiossa pitäisi oppia. Monet pienemmät valinnat voimme tehdä itse, mutta nämä suuremmat oppitunnit tulevat vastaan itsestämme riippumatta. Voimme kuitenkin valita, miten suhtaudumme niihin.

Jos sielunkierto tuntuu vieraalta ajatukselta, niin joka tapauksessa perimämme määrittää paljon enemmän kuin haluamme uskoa. Esim. erillään eläneiden identtisten kaksosten elämät ovat usein kulkeneet hyvin samanlaisia ratoja.

Miten tuo kaksosten samanlainen elämä sopii siihen, että he suunnittelevat elämänsä etukäteen ja kuitenkin siis täysin eri pohjilta, kun ovat ihan eri tyyppejä olleet aiemmin?