Työkyvyn menetys ja siihen sopeutuminen

Olen erinäisistä syistä todella uupunut, henkisesti ja fyysisesti. Helpotusta asioihin ei ole näköpiirissä. Olen väsymyksen johdosta menettänyt työkykyni lähes täysin, teen osa-aikatöitä muutaman tunnin viikossa, mikä sekin tuntuu olevan jo liikaa. Omat voimavarani ovat vähissä, ja jo pari tuntia heräämisestä olen aivan poikki. Joudun jakamaan kotityöt pieniin osiin jotta jaksan ne tehdä, ja olen muutenkin laskenut riman kaiken suhteen niin alas, ettei edes alemmas voi laskea. Teen vain välttämätttömät asiat, ja nekin tuottavat vaikeuksia. Onko ketään samassa tilanteessa olevaa, miten te suhtaudutte omiin voimavaroihinne ja miten voisi olla armollisempi itselleen?