Ystävä(t) luo yksinäisyyttä?
Vähän tuntuisi, että minulle ystävyys on kuin jonkinlainen huume. Normaalisti olen aika erakko ja sellaisena viihtynytkin hyvin, kunnes tutustuin erääseen ihmiseen. Hänen kanssaan olen välillä useita päiviä tekemisissä, on kivaa jne. mutta sitten seuraa taas useiden päivien hiljaiselo. Näinä päivinä oloni muuttuu jotenkin jännittyneeksi ja levottomaksi, tuntuu että tulen hulluksi kun ei ole ketään jonka kanssa jutella ja tehdä jotain. Jotenkin hämmästyttää tällainen itsessäni, kun aiemmin olen viihtynyt paremmin yksin. Olenko tullut jotenkin riippuvaiseksi ihmisseurasta? Tavallaan kaipaan entiseen tyytyväiseen erakkoelämään, mutta eihän sitä nyt ihmissuhteita noin vaan napsauteta pois päältä joten kaipa tähän pitää yrittää vaan totutella. Onko muilla käynyt vastaavaa?
Kommentit (3)
Huomaan, että kaveri, joka pitää tosi huonosti yhteyttä, tekee yksinäisemmän olon kuin ei kaveria ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Huomaan, että kaveri, joka pitää tosi huonosti yhteyttä, tekee yksinäisemmän olon kuin ei kaveria ollenkaan.
Olen miettinyt samaa, että ilman tätä kaveria olo voisi olla tasaisempi ja tyytyväisempi kun se ärsyttävä yksinäisyyden tunne tulee aina silloin kun ei olla yhteyksissä. ap
Mun seuraan usein tungetaan vaikka rasitun muista. Ehkä sitä ei sitten huomaa.