Lue keskustelun säännöt.
Sain töitä ! Työttömyys loppuu
21.12.2022 |
En ole vielä aloittanut.
Mutta nyt tuntuu että tukehdun. Niinkuin olisin jonkun omaisuutta.
Etten pääse enää pois. Että elämästä tulee taas yhtä suorittamista.
Pelkään että alan voida huonosti ja en osaa lähteä pois. Tai etten uskalla irtisanoutua ja keksiä jotain muuta jos en sovi tuonne.
Kommentit (17)
Hieno juttu (siis työpaikka, ei ahdistuneisuus). Siitä se lähtee elämä nousukiitoon. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, tämä oli yksi isoimmista saavutuksista elämässäni että pääsin tuohon työhön. Pelottaa vaan. Vähän ristiriitaisia tuntemuksia tässä.
Ap
Noh. Kun olet ollut muutaman kuukauden niin olet rutinoitunut. Sitten kaikki menee siinä eläessä. Palkan takiahan työtä tehdään. Onnea työpaikasta ja jännitys kuuluu asiaan elämässä.
Nuo on tuttuja tunteita - ja tosia. Feel you!
Itse olin ihan elävältä haudattu 8-16 päivätöissä. Naama vanheni puolessa vuodessa 10 vuotta.
Nyt tein osa-aikaista yötyötä, jossa hyvät yölisät. 3-4 päivån viikonloppu silloin tällöin tai irtovapaa keskellä viikkoa estää tukahtumisen tunnetta.
Taidan vain panikoida elämän muutosta.. kai se tästä.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh. Kun olet ollut muutaman kuukauden niin olet rutinoitunut. Sitten kaikki menee siinä eläessä. Palkan takiahan työtä tehdään. Onnea työpaikasta ja jännitys kuuluu asiaan elämässä.
Semmosta ei ookaan kuin rutinoituminen.
Koska eräänä päivänä huomaat, että olet kerännyt sisääsi kapseloitunutta vtutusta, lamaannusta ja "hyvinkäyttäytymistä". Alat nukkua huonosti ja vajoat masennukseen.
Kunnes opit jälleen kuuntelemaan sisäistå kuiskaustasi.
Ei voi olla totta, että ap:n työllistymiseen liittyvää tuskaa vielä vellotaan lisää! Kuule ap, ekat pari viikkoa voi olla uudessa työpaikassa vaikeita ja ovatkin, mutta sen jälkeen helpottaa. Työtehtävät alkavat selkiytyä, paikat käy tutuiksi ja tutustut ihmisiin. Jos työ on vaativaa niin anna itsellesi aikaa perehtyä rauhassa äläkä vaadi liikoja heti alkuun. Hyvin se menee, tsemppiä ja onnea uuden työpaikan johdosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon, olen iloinen puolestasi! Aluksi varmasti haastavaa, mutta kannattaa ihan rauhassa katsoa, miten työ etenee ja muistaa pitää samalla itsestään huolta. Itse olen ajatellut, että vähintään vuoden jatkan ja sitten oikeasti näen onko tämä se mitä haluan tehdä. Mutta riippuu varmaan alasta, jossain ehkä puoli vuottakin/koeaika riittää.
Mutta ennen kun aloitat, nauti nyt ihmeessä saavutuksestasi ja voihan se olla niinkin, että viihdyt loistavasti, etkä halua enää muualle lähteä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen lumihiutale.
Sellainen lumihiutale = koska minäkin olen sivuuttanut oman terveyteni ja rääkkään itseäni, niin en voi ymmärtää kuinka joku ei halua tehdä itselleen niin. Kyllä elämässä täytyy vaan kärsiä ja sitten kuolla. Itse ei saa ajatella vaan pitää täyttää velvollisuutensa yhteiskunnalle. Lumihiutaleet ne vaan valittaa. Rahaa ei tietenkään voi tienata yhtään helpommin vaan pitää laittaa itsensä sinne mistä saa eniten rahaa vaikka kuinka pahalta tuntuisi.
Saat varmaan potkut aika pian tuolla asenteella.Sinua ei vaan kiinnosta työnteko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Nyt olet työssä kiinni, mutta et yhteiskunnan armoilla. Tsemppiä...
Vierailija kirjoitti:
Saat varmaan potkut aika pian tuolla asenteella.Sinua ei vaan kiinnosta työnteko.
Tykkään tehdä paljonkin töitä. Rakastan sitä että voin syventyä johonkin projektiin ja antaa kaikkeni sille. Mutta sitä pelkään miten pärjään työyhteisössä. Jos henkisesti alan mennä huonoon kuntoon. Tämä on tapahtunut siis aiemmin. Asiat oli aika huonosti.
Ei varmaan mikään ihme sinänsä että pelkään sen toistuvan.
Itse työtä odotan innolla ja mielenkiinnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo on tuttuja tunteita - ja tosia. Feel you!
Itse olin ihan elävältä haudattu 8-16 päivätöissä. Naama vanheni puolessa vuodessa 10 vuotta.
Nyt tein osa-aikaista yötyötä, jossa hyvät yölisät. 3-4 päivån viikonloppu silloin tällöin tai irtovapaa keskellä viikkoa estää tukahtumisen tunnetta.
Kuulostaapa kivalta työltä, voitko kertoa mistä alasta on kyse? :) Harkitsen alanvaihtoa kun omalla on huono työllisyys.
Olen ihmetellyt miten yleensä ehti töissä käymään reilun 40 vuotta kun nyt eläkkeellä tahtoo tunnit loppua kotihommilla.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt miten yleensä ehti töissä käymään reilun 40 vuotta kun nyt eläkkeellä tahtoo tunnit loppua kotihommilla.
Olen miettinyt että johtuukohan lisääntynyt nuorten pahoinvointi ja huono käytös siitä että vanhemmat eivät enää keskity lapsiinsa kun molemmat käy töissä.
Ennen kuin äiti oli kotona niin lapset saivat tärkeää huomiota, joka nykyään puuttuu. Elämän merkitys muuttunut. Jos ennen tärkeintä oli perhe ja rakkaus, nyt se on työ.
Onnea ja tsemppiä! Uskon, että voi tuntua aluksi vaikealta, mutta rohkeasti vaan - kyllä se yleensä siitä helpottuu ja iloksi muuttuu.