Rakastan kumppaniani, mutta olen miltei kokonaan menettänyt halun pussailla ja harrastaa seksiä. Ahdistaa
Olemme olleet vajaan 2v yhdessä. Tarvitsen vertaistukea siihen, että intohimo ja seksuaalinen viehätys ovat kadonneet. Näin on ollut jo pidemmän aikaa. Eroa olen useasti miettinyt, mutta kumppani ei halua erota vaikka tilanteesta kärsii molemmat, enkä minäkään tahtoisi. Hänellä on uskoa ja toivoa. Minulla on toivoa, mutta en tiedä, miten alan työstämään itseäni. Menneisyydessä ja edellisissä suhteissa kiinnostus on aina lopahtanut vähän samalla kaavalla ja olin luullut kyseessä olevan se, etteivät edelliset ole olleet fyysisesti tyyppiäni. Nykyinen on tyyppiäni ja hänessä on paljon hyviä piirteitä mitä etsin miehessä. On vain ahdistavaa kun intohimo on kateissa. Tykkään viettää hänen kanssaan aikaa mutta se meinaa olla vähän kaverillista. Mikä avuksi?
Kommentit (11)
jaa jämsän tyttökö se siellä taas peilailee suhteitaan
Et rakasta. Sinua ei kiinnosta miehen rakkaus, halut eikä kiinnosta tyydyttää miestäsi. Ajattelet itsekkäästi vain itseäsi ja omia tuntojasi. Teitä minä minä ihmisiä on nykyään maailma täynnä. Mutta on syytä miehessäkin. Hänen tehtävänsä olisi herättää kiimasi, eikä vain olla kaverina. Mitä hän on tehnyt kiimasi ja orgasmiesi eteen?
Sunlaisia tyyppejä on paljon. Turha haaveilla mistään yhdessä vanhenemisesta. Kohtalosi on lentää kukasta kukkaan, kunnes et enää kelpaa. Et kestä suhteen arkipäiväistymistä. Jännitys kun häviää, loppuu muukin. Säälin tosin uhrejasi, he saattavat olla parisuhdetyyppiä. Tee ensi kerralla heti alkuun selväksi, että parin vuoden päästä menetät kiinnostuksen, ja erotaan.
Vierailija kirjoitti:
Et rakasta. Sinua ei kiinnosta miehen rakkaus, halut eikä kiinnosta tyydyttää miestäsi. Ajattelet itsekkäästi vain itseäsi ja omia tuntojasi. Teitä minä minä ihmisiä on nykyään maailma täynnä. Mutta on syytä miehessäkin. Hänen tehtävänsä olisi herättää kiimasi, eikä vain olla kaverina. Mitä hän on tehnyt kiimasi ja orgasmiesi eteen?
Pano-Pate herättää kiimaan vaikka naispuolisen muumion, kunhan vain ilmaantuu paikalle mahtimolonsa kanssa!!
Tutkimusten mukaan se rakastumisen hormoni- ja aivokemikaalicocktail kestää aivoissa max. sen 1,5-2 vuotta. Sen jälkeen pitäisi opetella rakastamaan, mikä on vähän tahtomisen, työstämisen ja opettelemisen asia. Tuohonhan monet suhteet kaatuu.
No tottakai ihminen kelpaa koko elämänsä ajan :D Ei ole olemassa mitään THE ikää jonka ikäisenä kaikki ovat yksiavioisessa suhteessa iäisyyteen asti, ja kaikilla on kumppani, eikä kukaan eroa koskaan ikinä, paitsi se onneton jolla seksi loppui aina 2v jälkeen. Ja senkin jälkeen voi viettää kivaa nuorempien kanssa ;)
Sun kannattaa ap nyt oikein toden teolla pohtia itseäsi ja elämääsi ja sitä mitä sillä olet tehnyt, mihin joutunut, ja millaista tulevaisuutta lähdet tavoittelemaan. Ehkä jopa ihan muutama terapiatapaaminen voisi auttaa avaamana tätä. Kysehän on sinun elämästäsi, ja sinun loppuelämästäsi, jossa sinä olet se päähenkilö. Et voi jäädä jumittamaan suhteeseen josta et saa sitä mitä haluat, mutta et haluaisi että kaikki suhteet myöskään päättyisivät haluamattomuuteen. Vaikeahan se on tuollainen dilemma.
Mulla on ollut samanlaista mieheni kanssa (joka on muuten ensimmäinen jonka kanssa olen ollut yhdessä yli 1,5v, eli nyt 10 v yhdessä jo) vähän väliä, mutta olen tehnyt sinut asian kanssa, ja niin on myös mieheni. Hiljaisempina aikoina rakastelemme harvemmin, ja sitten taas innon syttyessä useasti päivässä. Puolen vuoden mittainen oli pisin aika(tähän liittyi kyllä kaikkea muutakin elämänmuutosta) jonka ns haluttomuus kesti, sitten se sieltä taa stuli. Pääasiana minulal on se että en halua seksiä ollenkaan tuolloin, en siis muitakaan kuin miestäni. Aiemmin suhteissa olen saattanut haluta, mutta en silloisne miehen kanssa, siitä tiesin aina erota. Tähän suhteeseen lähdin sillä mentaliteetilla että tämä on loppuelämän suhde, ja mies myös, joten yhdessä olemme luovineet monenmoiset tilanteet.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan se rakastumisen hormoni- ja aivokemikaalicocktail kestää aivoissa max. sen 1,5-2 vuotta. Sen jälkeen pitäisi opetella rakastamaan, mikä on vähän tahtomisen, työstämisen ja opettelemisen asia. Tuohonhan monet suhteet kaatuu.
Sehän on juurikin näin. Parissa vuodessa on hormonihöyryt kulutettu, ja huomataan että kumppani haisee, kuorsaa ja laukoo tyhmyyksiä ihan samoin kuin ne edellisetkin.
Seksiantiriset ihmiset käyttävät toisia itsekkäästi hyväkseen ja mistään muusta ei ole edes kysymys. Ainoastaan siitä yhdestä: otetaan(seksi-)elämän 'rusinat pullasta ja uutta putkeen' aina ja heti vaan, kun 'vanha(seksi+kumppani) ei enää jaksa kiinnostaa. Siinä sitä eettistämonitunneälynsuhteisuutta? Kyllä!
Jos sinä aidosti rakastaisit niitä (elämäsi rakkaita-) ihmisiä, niin osaisit toimia myös heidän (etkä, VAIN ja AINOASTAAN!, sen itsesi=SikaOot!) parhaakseen.
Seksuaalinen halu ei mielestäni pysy yllä maagisesti tekemättä mitään asian eteen. Edes rakastaminen ei tarkoita että automaattisesti haluaa seksiä toisen kanssa vuodesta toiseen.
Minun mielestäni seksuaalisuus on sellainen voimavara ja vietti jota voi vaalia ja sytytellä itsekin eikä vain olettaa, että kumppani on kaikkien halujen lähde. Eihän se ihan niin ole, vaikka Disney romantiikka maailma voi meille muuta markkinoida. Seksuaalisuus on mystinen, outo alue.
Minä olen huomannut että kun herättelen seksihalujani fantasioinnilla, pornolla, kirjoitetulla materiaalilla, omalla mielikuvituksella...yms erilaisilla asioilla niin pysyy yllä se kuuluisa kiima. Ja tietty masturbointi. Mulla on monia vakkarifantasioita jotka sytyttää aina uudestaan ja uudestaan.
Mieheni on toki kaikkien halujeni kohde mitä seksiin toisen ihmisen kanssa tulee mutta kyllähän ruokahalua voi herätellä muuallakin kun vain syö aina kotona. Heh. Ja yhdessä voi toteuttaa toki erilaisia uusia asioita. Toki kaikkeen ei välttämättä saa vastakaikua mutta aina on muita keinoja elää näitä fantasioita kuten edellä mainitsin.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan se rakastumisen hormoni- ja aivokemikaalicocktail kestää aivoissa max. sen 1,5-2 vuotta. Sen jälkeen pitäisi opetella rakastamaan, mikä on vähän tahtomisen, työstämisen ja opettelemisen asia. Tuohonhan monet suhteet kaatuu.
Se on juuri näin. Nyt ap, kun olet löytänyt hyvän kumppanin, niin älä nyt vaan taas eroa. Nyt on tilaisuus aikuistua ja oppia elämään toisen ihmisen kanssa. Se vaatii aikaa, vaivaa, itsensä tutkiskelua, toisen tuntemaan oppimista, keskustelua, ymmärtämistä jne. Huomaat, että vielä vuosien päästäkin opit ymmärtämään toista paremmin. Kärsivällisyyttä se vaatii, mutta palkinnoksi saat elinikäisen uskollisen elämänkumppanin.
Ja mitä seksiin tulee, niin sitä on jokaisessa suhteessa eri tavalla. Ei se kokonaan todennäköisesti katoa, vaan saattaa välillä vaatia taukoa ja kiinnostavien asioiden uudelleen löytämistä. Yleensä lukkotilat vaatii avointa ja rauhallista keskustelua.
Menkää naimisiin ja eläkää kämppäkaveri-suhteessa ihan niinkuin toisetkin tekevät. Ihan oikeastiko luulet olevasi universumin ainoa nainen joka menettää intohimon tunteensa kumppaniaan kohtaan kun muutaman vuoden on kuorsaamistaan ja piereskelyään kuunnellut?