Lue keskustelun säännöt.
Olen vihdoin alkanut elää itselleni
10.12.2022 |
Aiemmin olin aivan täysin riippuvainen toisista ihmisistä, heidän mielipiteistään, hyväksynnästä ja olemassaolon oikeutuksesta. Lapsuudessa kavereiden määrä korvasi laadun ja olin lapsesta asti se porukan kiusattu tyyppi. Teini-iässä puhkesin kukkaan ja aloin hakea huomiota ja ihailua ulkonäöllä. Nuorena join todella paljon alkoholia, sillä en olisi kestänyt ihmisiä selvinpäin mutten voinut olla yksinkään. Minulla oli erittäin laajat kaveripiirit ja olin yleensä aina humalassa heidät nähdessäni.
Sitten tuli korona ja jouduin olemaan paljon yksin, tutustumaan itseeni. Alkuun olin todella masentunut ja alkoholisoiduin lopullisesti. Join monta kertaa viikossa pahaan oloon. En osannut olla yksin, mutta en voinut olla ihmisten seurassakaan. Menetin identiteettini eikä mikään enää kiinnostanut. Halusin kuihtua pois.
Nyt kun olen lopettanut juomisen, jättänyt taakseni ryyppykaverit (eli 99% ihmisistä) ja tajunnut, että pidän/välitän ihmisistä paljon vähemmän kuin luulinkaan, olen alkanut elää itselleni. Teen asioita itsekseni ja nautin siitä. Ihan vaan koti-ilta omien harrastusten äärellä voi olla paljon ihanampi, kuin ravintolailta jonkun kanssa. Puoliso on työreissulla tänään. Siivosin ja koristelin kodin jouluisasti, ostin itselleni ihanan mekon ja sytyttelen illalla kynttilöitä. Kuuntelen lempimusiikkiani. Ehkä maalaan taulun.
Tulevaisuus tuntuu vihdoin ihanalta ja joltain mitä odotan innolla! T. N34
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, jatka!
Ehdottomasti! Ehkä elämäni parhaita oivalluksia. Ap
Onnea, olet löytänyt tien tyytyväisyyteen. Itse olen sinua reilusti vanhempi mies, mutta en ole koskan ollut riippuvainen muiden seurasta, mutta tehnyt paljon työtä ex-vaimoni ja lasteni eteen. Nykyään lapset on jo omillaan ja on hyvä elää omaa elämää, muita huomioiden, mutta ei heidän mukaansa.
Vielä kun löytäisi samanhenkisen kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Onnea, olet löytänyt tien tyytyväisyyteen. Itse olen sinua reilusti vanhempi mies, mutta en ole koskan ollut riippuvainen muiden seurasta, mutta tehnyt paljon työtä ex-vaimoni ja lasteni eteen. Nykyään lapset on jo omillaan ja on hyvä elää omaa elämää, muita huomioiden, mutta ei heidän mukaansa.
Vielä kun löytäisi samanhenkisen kumppanin.
Kiitos!
Toivottavasti sellainen tulee sinulle vastaan. Mukavat ja kypsät, onnelliset miehet ovat kultaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama täällä. Nuorempana olemassaoloni oli jatkuvaa hyväksynnän hakemista muilta. Päihdeongelma tuli tutuksi kavereiden kanssa ei muuta tehty kuin ryypätty ja käytetty muita päihteitä. Huonoja seurustelusuhteita. Lähempänä 30v aloin miettimään että onko tämä se elämä millaista haluan elää. No ei. Nyt vuosia myöhemmin olen päihteetön, vain pari kaveria mutta nautin elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama täällä. Nuorempana olemassaoloni oli jatkuvaa hyväksynnän hakemista muilta. Päihdeongelma tuli tutuksi kavereiden kanssa ei muuta tehty kuin ryypätty ja käytetty muita päihteitä. Huonoja seurustelusuhteita. Lähempänä 30v aloin miettimään että onko tämä se elämä millaista haluan elää. No ei. Nyt vuosia myöhemmin olen päihteetön, vain pari kaveria mutta nautin elämästäni.
Mukava kuulla ja onnea päihteettömyydestä. Se ei ole usein aivan niin yksinkertaista ja helppoa, mitä moni luulee.
Päätin, etten nyt liikaa mieti mitä olisi voinut olla jos olisin tajunnut tämän antennin. Minun oli tultava tähän juuri tätä reittiä ja tähän aikaan. Hienoja muistoja reppu täynnä sekoiluista parikymppisenä. Sain kokea niin paljon enemmän, mitä moni muu (luulen, että sulla sama juttu). Mitään en vaihtaisi pois. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkyykö tota klassikkolausetta enää naistenlehtien kansissa? En ole seurannut aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näkyykö tota klassikkolausetta enää naistenlehtien kansissa? En ole seurannut aikoihin.
Enpä tiedä. Klassikot ovat klassikoita usein syystä. Ovat kestäneet aikaa säilyttäen suosionsa.
Noin hämärä menneisyys karsii kyllä mahdollisuuksia kunnolliseen puolisoon. Erityisesti, kun mikään ei mammaa kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika perus kuvio, että parikymppisenä ollaan enempi sosiaalisia ja vaikutuksille alttiita, tehdään tyhmyyksiä ja sitten kolmenkympin korvilla tulee se kriisi,että näin ei voi jatkua loputtomiin.
Harvan mielenterveyskään kestää sitä, että vuosikausia käytetään alkoa, koska aivot muuttuu ja kännit muuttuu huonommiksi ja krapulat pahemmiksi iän myötä (vaikka ei olisikaan alkoholiongelmaa).
Minusta se hakeminen kuitenkin kuuluu nuoruuteen ja on sekin surullista, jos nuoruus menee kokonaan suorittamiseen eikä uskalla tehdä mitään repäisevää koskaan. Eri asia ne, joilla ei koskaan ole hinkua nuorten juttuihin ja spontaaniin menemiseen.
Hupsista - sanon minä. Kaikki totta viimeiseen sanaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa!
Samoja ajatuksia. Itse tosin 28v. Nyt olen ymmärtänyt sen, kuka olen ja mitä MINÄ haluan. Ennen piti aina olla äksöniä ja joku kylässä. Nyt nautin , kun saa vain olla rauhassa.
Toi puoliso nyt kyllä pilaa koko jutun
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Toi puoliso nyt kyllä pilaa koko jutun
Onpa vam mainen kommentti. Terveessä parisuhteessa on kaksi kokonaista ihmistä, ei kaksi puolikasta
Nuorena aikuisena join todella paljon alkoholia*