En pidä lapseni uudesta kaverista..

tietyissä rajoissa. Ei tuollaisesta kannata mieltään pahoittaa. Jätä jätskit jatkossa ostamatta, jos olet noin herkkä.

toisaalta tässä on mahdollista opettaa lapselle että on monenlaisia tapoja elää, mutta samalla voit perustella omia linjauksiasi. Jos näyttää siltä, että kaveruus heikentää lapsesi itsetuntoa tai häntä käytetään vain toisen pätemisentarpeen toteuttamiseen, silloin puuttuisin asiaan.



Miksi muuten annoit sen jäätelön jos tyytö sanoi ettei halua sitä?

-ap

ja nostaa omaa arvoaan mainitsemallasi tavalla?

Usein arvottomuutta kokeva lapsi tekee juuri noin.



Oletko koskaan kehunut häntä ja katsonut miten reagoi? Jos lapsi suorastaan sulaa käsiin voi olla, että hänen perheessään tavara ja suoritukset ovat tärkeämpiä kuin lapsi itse.

Eli ilmoittaisin että meillä on karkkipäivä lauantaisin ja muulloin sinä ET syö karkkia! 6v kyllä jo ymmärtää jos sinä hänelle kerrot että et saa ottaa karkkia vastaan jos tarjotaan. Toisekseen sanoisin että joka päivä ei lapseni voi olla heillä vaan välillä voi kutsua kaverinsa omaan kotiin. Jos tämä ei kaverille käy niin kutsuu sitten jonkun muun kaverin kylään. Ei ole oikein että joka päivä kuppaa vain tuon kaverin luona. Välillä pitää olla kotonakin ja silloin voi kaveri tulla mukaan tai olla tulematta jolloin voi kutsua toisen kaverin.



Meillä on ollut vähän samaa tässä lähistöllä asuvan kaverin kanssa. Tuo kaveri on myös tosi ilkeä ja kiero ja oma lapseni on oikeastaan hänen ainoa kaveri, koska on aika myötäilevä ja sopeutuva ja suostuu tuon kaverin päättömiin ideoihin. On myös sellaista ollut että lapseni pitäisi aina muka olla tuon kaverin tavoitettavissa ja ei saisi leikkiä muiden kanssa. Olen näitä asioita lapselleni selittänyt ja käskenyt pitämään puoleni! Joskus ollaan käyty yhdessä hakemassa kaverin luota tarrat jotka hän epärehellisin keinoin lapseltani "vohki".



Meillä ei tuo kaveri tykkää olla yhtään. Johtuu ihan varmasti siitä, että minä asetan meillä rajat ja sellaisiinhan tuo kaveri ei ole tottunut. Siis nämä rajat koskee myös kylässä olevia lapsia. Meillä ei juosta, meillä kiitetään, meillä ei haukuta muita jne.

Mutta minkäs teet.

Aluksi varmaan lapsellasi on paljon uteliaisuuttakin, mitä kaikkea HEIDÄN kotonaan onkaan erilailla kuin teillä. Kyllä sitten arki koittaa jossakin vaiheessa ja lapsi miettii viihtyykö ollenkaan tämän naapurin kanssa.



ps. Meilläkään ei ole karkkimättöpäivää, joten lapset suhtautuvat herkkuihin kuten tuo lapsi jäätelöön. Se ei ole mikään niukka hyödyke, josta syntyisi ylihimoinen innokkuus saada syödä jätskiä kuin jätskiä, kun sattuu sellaisen saamaan. Meillä yksi pakastinlokero täynnä tuutteja. Meillä on jopa karkkia kipossa pöydällä ja on siinä useita päiviä, jos ei lasten kaverit tule mättämään niitä suihinsa. Lapset ovat 9v ja 11v. ja hampaatkin hyvät ja lapset hieman liiankin laihuliineja.



Kohteliaat tavat kuitenkin oltava ja jos ei jostakin tykkää, niin on ehkä sanottu, että ainakin pitää vähän maistaa, kun kylässä jotain tarjotaan.

Ovatko piankin muuttamassa pois kun puhuu heidän raksallaan?



Seurailet tilannetta etkä anna lapsesi joutua kynnysmatoksi jota kaveri pompottaa mennen tullen ja palatessa.



Yhdessäoloaikaa voi rajoittaa. Voit myös kasvattaa sitä naapurin prinsessaa sopivissa käänteissä. Teillä ollessa teidän säännöt ja et anna aina lupaa mennä leikkimään HEILLE.

Olimme liikkeellä autolla, kun kävin nopeasti kaupassa ja annoin jäätelöt heille autossa.



2 juuri tätä hain, että kun tuntuu että tämä vaikuttaa MINUN MIELESTÄNI lapseeni, mutta toisaalta lastani ei näytä haittaavan.



Tässä täytyy punnita juuri sitä, että näkeekö asian aikuisena erilailla kuin lapsi. -ap

säännöt ja naapurin lapset ovat toisenlaisia kuin omat. Perheet kun ovat erilaisia.



Ihan turha vetää hernettä nenään jos naapurissa on eri karkkikuviot kuin kotona tai naapurin lapselle ei kelpaa jokin sun ostama.



Kannattaa kasvattaa se oma lapsi niin, että hän noudattaa kodin sääntöjä myös kodin ulkopuolella.

Esikoinen kyseessä? ;) Pojallani on samanlainen kaveri, lähinaapuri. Ihan samanlainen! Alussa poikani ihaili tätä, mielisteli ja teki miten käskettiin, ja nieli pa**apuheet täysin. Kun tutustui koulun myötä enemmän muihin lapsiin, alkoi itse vähentää tämän kaverin seuraa. Jossain vaiheessa boikotoi puoli vuotta tämän seuraa täysin, oma-aloitteisesti.

Meinaatko oikeasti, että lapsi kieltäytyy, jos hänelle sanotaan että valitse minkälaisen karkkipussin haluat??



Ymmärrän kyllä, että perheillä on eri kuviot, mutta minähän voin vaikuttaa siihen keiden kanssa lapseni liikkuu, vai annatko itse lapsesi murkkunakin liikkua ties missä seurassa?



-ap

äiti voisi löysätä vähän liekaa (ja pipoa). Ongelma tuntuu olevan se, että äiti kokee lapsen käytöksen itseään arvostelevana eikä se, että lapsi tuntuisi kärsivän kaveruussuhteesta. Mukautuva lapsi voi tässä myös mahdollisesti oppia pitämään puoliaan terveellä tavalla. Lapselle on eri tarpeet ja kyllä heilläkin on oikeus muodostaa jo kaverisuhteita ikäisiinsä heidän kiinnostuksen mukaisesti eikä äidin intressien. Erilaiset ihmiset ovat rikkaus, ei uhka.

Meinaatko oikeasti, että lapsi kieltäytyy, jos hänelle sanotaan että valitse minkälaisen karkkipussin haluat?? Ymmärrän kyllä, että perheillä on eri kuviot, mutta minähän voin vaikuttaa siihen keiden kanssa lapseni liikkuu, vai annatko itse lapsesi murkkunakin liikkua ties missä seurassa? -ap

jos kotoa sellainen käsky olisi tullut. Tai ei tämä 2-vuotias, mutta 12 ja 8-vuotiaat kyllä olisivat tuon ikäisenä jo kieltäytyneet.

t.12

Meinaatko oikeasti, että lapsi kieltäytyy, jos hänelle sanotaan että valitse minkälaisen karkkipussin haluat?? Ymmärrän kyllä, että perheillä on eri kuviot, mutta minähän voin vaikuttaa siihen keiden kanssa lapseni liikkuu, vai annatko itse lapsesi murkkunakin liikkua ties missä seurassa? -ap

jos kotoa sellainen käsky olisi tullut. Tai ei tämä 2-vuotias, mutta 12 ja 8-vuotiaat kyllä olisivat tuon ikäisenä jo kieltäytyneet. t.12

Puhut asiaa, tätähän sitä täytyy itsessään pohtia, että onkä se vaan oman intressin tavoittelua rajoittaa suhdetta vai oikeasti lapsen edun mukaista...



-ap

syntääreillä esimerkiksi huomaa selvästi missä perheissä makea ja herkut ovat tiukasti säännösteltyjä, koska nämä lapset mättävät herkkuja naamaansa kädet tutisten. Ne lapset taas, joiden perheissä ei kiinnitetä niin suurta huomiota minä päivän saa keksejä tai karkkia, suuntaavat enemmän huomiota leikkeihin ja kavereihin.



Voikin kysyä, kumpi tapa on loppujen lopuksi parempi? Siirtyykö tiukka rajoitus painolastiksi ja kielletyksi hedelmäksi aikuisiällä ja aiheuttaa syyllisyyttä jos joskus suo itselleen herkkuja?

Vaikka olisivat ristiriidassa toisten lasten tapojen mukaan. Hän noudattaa niitä hyvinkin tunnollisesti.



Kasvatus on ainut, jolla voit vaikuttaa siihen mitä lapsesi teininä tekee. Teini valitsee kyllä seuransa itse. Valitettavasti. Joko luvallasi tai ilman. Niin että se tulee tietoosi tai ei tule. Silloin sopii vaan toivoa parasta ja sitä että lapsellasi on järkeä ja omatuntoa herätelty sopivassa määrin.

mutta onko nuo niin vahvoja syitä että kannattaa vaikuttaa? Luota lapseesi! Rakenna mieluummin lapsellesi itsetuntoa, ja kannusta muihinkin kaverisuhteisiin. Pian näet että lapsesi osaa itse tehdä oikeita valintoja,ja tämä on paljon kantavampi tie pidemmän päälle..



13 taas

valmiita ottamaan vastaan ehdotuksia ja kyseenalaistamaan myös omaa toimintaansa. Yleensä vika on aina kaikkialla muualla... :)