Anoppi on jatkuvasti yhteydessä
Anoppini on paljon itsekseen kotona, sillä hän on pitkäaikaissairas. Ympärillä on kuitenkin hänellä oma mies, miehen kaksi siskoa, jotka asuvat melkein heidän naapurissa ja harrastuksiakin hänellä on. Asumme miehen kanssa 600 km päässä toisella paikkakunnalla. Jostain syystä anoppi on kuitenkin ottanut minut "uskotukseen" ja lähettää viestejä päivittäin - toisinaan niin monta, etten ole edelliseenkään ehtinyt vastata. Aiheet eivät ole sen kummoisempia kuin omat tai miehen sairastelut, sää tai vaikka jokin hassu sattumus päivän aikana.
Teen tällä hetkellä tiivistahtista työtä, hoidan koiraamme joka saa pian pentuja ja yritän tulla raskaaksi. Toki olen iloinen, että anoppi on ottanut minut lämpimästi vastaan perheeseen, mutta kuormitun hänen jatkuvasta yhteydenpidostaan. En jotenkin kehtaa jättää vastaamattakaan viesteihin, vaikka minua myös aika paljon ärsyttää, että työpäivän aikana puhelin ilmoittaa pari-kolmekin kertaa hänen viesteistään. Välillä tämä on päivittäistä. Viestit eivät sinällään ole mitenkään tungettelevia, ne ovat enemmänkin sellaisia tikusta asiaa-tyyppisiä, joihin on vaikea edes keksiä vastausta. Tätä on jatkunut oikeastaan viimeiset kaksi vuotta nyt. Omiin vanhempiinikaan en pidä näin tiiviisti yhteyttä, vaikka heidän kanssa läheisiä olemmekin.
Miehelle olen pari kertaa asiasta sanonut, mutta hän tokaisee vain "no ei niihin tarvitse mitään vastata, se nyt on semmonen". Miten voisin hienovaraisesti tuoda asian esille anopille, että viestien tulva on minusta välillä liikaa?
Kommentit (10)
Vastaa vain sellaisiin viesteihin, joissa on oikeaa asiaa, ja sinun on helppo niihin vastaus antaa.
Tästä sun provosta puuttui maininsta vaativasta asiantuntijatyöstä.
Tuo on vasta alkusoittoa. Odotas, kun saat sen lapsen, niin sitten riemu vasta alkaakin.
Miten ison osan päivistäsi oikein vie se että yrität tulla raskaaksi? Ehkä kannattaisi pyytää miestäsi apuun niin se voi käydä nopeammin.
Väsynyttä tarinaa taas itsenäisyyspäivän ratoksi. Ala katsomaan vaikka Tuntematonta sotilasta vitoskanavalta.
Vierailija kirjoitti:
Tästä sun provosta puuttui maininsta vaativasta asiantuntijatyöstä.
Sekä vaativa että asiantuntijatyö ovat keskiverto AV-mammalle niin vieraita sanoja, että ne kannattaa kyllä erikseen mainita.
Mullakin oli/on tuollainen anoppi, olen sosiaalialan esimiestehtävissä. ;) Meillä valitettavasti välit kuihtui kyräilyksi ja etäisiksi, kun en pystynyt olemaan riittävästi anopin saatavilla hänen pikkuhuolissaan. Hän loukkaantui niin, ettei mun nimeä lue enää joulukortissa, ei onnittele enää synttäreinä vaikka ennen lähetti viestin jne. Mitä ikinä teetkään, tee se ennen lapsen syntymää. Meno pahenee potenssiin kymmenen.
Meille kun syntyi lapsia, niin ei anoppi niistäkään ollut alun jälkeen kovin kiinnostunut. Se oli tärkeintä, että sai kertoa minulle tuntikaudet sairauksistaan, miehensä, tuttavansa, entisen työkaverin jne. sairauksista ja kuulumisista. Hän jopa hätisteli lapsia pois, jotta saa "jutella äidin kanssa rauhassa".
Miksi pitää vastailla näihin viesteihin työaikana?
Mies hoitaa yhteydenpidon omiin sukulaisiinsa ja sinä omiin sukulaisiisi. Simple. Kannattaa opettaa alusta pitäen.
Et vaan vastaa, ja se siitä.