Onko kellään todella kovaäänistä lasta?
Eli siis niin, että itku on todella kovaäänistä, siis valtavasti desibelejä. Ja ollut näin jo vauvana. Olen hoitanut useita lapsia ja minusta heidän itkuäänen desibelit ovat olleet matalampia kuin oman lapseni itku, jossa tuntuu olevan tuhat desibeliä. Minusta tämä ei voi selittyä sillä, että oman lapsen itku stressaisi enemmän. Onko siis teidän muiden mielestä mahdollista, että joillan lapsilla on todella paljon kovaäänisempi itku kuin monella muulla? Ja jos niin miksi?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Onkai se mahdollista :D Mutta silloin kun oli itsellä pikkulapsia, niin kuulin joka puolella vauvan itkua. Aina säpsähdin ja huoahdin, kun tajusin ettei ole mun lapsi ja mun ei tarvi tehdä mitään. Oman lapsen itku osuu vielä voimakkaammin suoraan johonkin ytimeen. Ei sitä kestä vaan kuunnella. Nykyisin en edes huomaa jos joku muksu jossain huutaa. Tai siis kuulen, mutta en kiinnitä sen kummemmin huomiota.
Minun korvat soi joka kerta sen jälkeen kun lapseni on itkenyt ja se on ihan fyysinen reaktio liian kovaan ääneen, ei vain sitä ettei kestäisi kuunnella. Totta silti tuo, että oman lapsen itku myös osuu voimakkaasti jonnekin ytimeen. Ap
Minulla on. Tytär oli sekä itkultasn että puheeltaan paljon muita kovaäänisempi. Tuntui, että hyssyttelin häntä hiljaiseksi koko lapsuuden. Nyt on puheammatissa ja hyvin suosittu alallaan. Keksi äänelleen käyttöä.
Joo, esikoispojalla oli todella kova itkuääni. Jo synnärin osastolla kätilö totesi, että on kunnon keuhkot, itku kuului monen huoneen päähän. Pojalla oli myös koliikki ja mahanpuruja tosi paljon. Kanniskelin pikku sumusireeniä kuukausikaupalla sylissä ja olalla. Käytin kuulosuojaimia iltaisin koliikki-itkun ajan, mutta olisi pitänyt käyttää niitä vielä enemmän. Minulla nimittäin kuulo huononi vauvavuoden aikana ja kun menin pari vuotta myöhemmin kuulotestiin, minulla todettiin meluvamma.
Onkai se mahdollista :D Mutta silloin kun oli itsellä pikkulapsia, niin kuulin joka puolella vauvan itkua. Aina säpsähdin ja huoahdin, kun tajusin ettei ole mun lapsi ja mun ei tarvi tehdä mitään. Oman lapsen itku osuu vielä voimakkaammin suoraan johonkin ytimeen. Ei sitä kestä vaan kuunnella. Nykyisin en edes huomaa jos joku muksu jossain huutaa. Tai siis kuulen, mutta en kiinnitä sen kummemmin huomiota.