Lue keskustelun säännöt.
Olen 45 vuotias ja edelleen yhtä ulalla ja sekaisin kuin 25vuotiaana. Työkyvyttömyyseläkkeellä, päivät täyttyy netin tuijottelusta ellen sitten mene livittämään yksinäisyyttä baariin
04.12.2022 |
Pelottaa kun tuntuu, että aika loppuu kesken. Ehdinkö löytää oman polkuni, saada elämän järjestykseen?
Lapsia minulla on 17vuotias poika joka asuu toisessa kaupungissa, olen eronnut ja välit ystäviin katkelleet hiljalleen yksi toisensa jälkeen.
Kommentit (13)
Eiköhän se tuota samaa luisua ole loppuelämäkin, tai no toivotaan, että joulupukki toisi uuden ihmeellisen elämän valmiina kotiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko masentunut?
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Luultavasti olen, pelottaa vain ajatus masennuslääkkeiden syömisestä.
Kiitos <3
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko masentunut?
Toivon sinulle kaikkea hyvää.Luultavasti olen, pelottaa vain ajatus masennuslääkkeiden syömisestä.
Kiitos <3
Aloittaja
Pusy vaan kotona tekemättä mitään, ettei vaan mitään sattuis.
Ainakin olet vapaa työelämän oravanpyörästä.
On täyttä satua että muka jokainen löytää sen elämänsä rakkauden sekä unelmiensa työpaikan parikymppisenä. Harmi että elämä on niin lyhyt etsiä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko masentunut?
Toivon sinulle kaikkea hyvää.Luultavasti olen, pelottaa vain ajatus masennuslääkkeiden syömisestä.
Kiitos <3
Aloittaja
Miksi se pelottaa? Ne ovat mielestäni aivan yhtä tärkeitä kuin insuliini diabeetikolle. Mitä jos niiden avulla aukeaa uusi elämä? Ota harkintaan, jooko? Olet vielä kovin nuori ja aikaa on vaikka mihin.
Sama
Ulalla ja sekaisin mistä? Jospa sie vaan et ole tajunnu, et niitten asioitten kanssa pitäs opetella elämään, eikä yrittää tehdä niitten eteen yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se tolla reseptillä mihinkään muutu.
Olen aina ajatellut opitimistisesti että kyllä jonain päivänä kaikki vielä järjestyy. löydän oman tieni ja olen onnellinen. Mutta nyt tuntuu kuin kulkisin viidakossa ilman viidakkoveitseä enkä enää avoimella maantiellä.
Vuodet menee niin äkkiä. pojan olelssa pieni tunsin hetken löytäneeni sen oikean tien, sain olla äiti ja vaimo. Mutta suhde kaatui riitoihin ja lapsi kasvoi.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huom baarista se kaikkein vähiten löytyy! Mitä jos menisit joogaan?
Ei ole mihinkään liian myöhäistä!
Mieti mihin toimintaan olisit valmis menemään mukaan. Seurakunnan? Jonkun järjestön?
Mitä olisi lähistölläsi, mihin helposti pääsisit?
Käyt ensin vaikka kerran viikossa. Tai osallistut johonkin yksittäiseen tapahtumaan.
Nyt joulun aikaan on usein järjestetty toimintaa, johon helppo osallistua.
Esim. seurakunnan tapahtumissa mukana myös auttajia, joiden kanssa voisit uskaltautua juttelemaan tilanteestasi.
Aloitat tuollaisesta, juttelet jonkun kanssa, saat jäsenneltyä asioitasi. Tarvittaessa masennukseen kevyt lääkitys.
Kotoa kannattaa lähteä, ihmisten pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät muuttivat toisiin kaupunkeihin ja ne, jotka vielä samassa kaupungissa asuvat käyvät töissä ja harrastavat. Eivät tahdo lähteä viettämään aamupäivää näyteikkunoita tuijotellen. Minua ei pyydetä enää mukaan mihinkään kun tiedetään, ettei minulla ole rahaa.
Sisaruksia ei ole, toinen vanhempi kuollut toiseen huonot välit.
Uudesta parisuhteesta en edes haaveile, eläkkeellä ja lihava ja vanha.
Nukun aamulla pitkään, poltan tupakan ja alan roikkua netissä. Ellen sitten hyppää pyörän selkään ja mene keskustaan katselemaan näyteikkunoita ja ihmisiä. Kesäisin juon usein olutta puistossa, talvisin tyydyn ottamaan räkälässä pari.
Siinähän se, arkeni. Pelkkä vitsi. 20vuotiaana vielä meni mutta olen melkein 50. Asunko kohta sillan alla juomassa lasipesunestettä?
Aloittaja
Oletko masentunut?
Toivon sinulle kaikkea hyvää.