Itsetunto nollissa raskauden jälkeen

En mä oo jaksanut mun mahan arpia surra, vaikka yleensä oonkin tosi itsekriittinen. Toki tämä ei sua auta. Toivottavasti et koko ajan näitä pyörittele mielessäsi.

Siitä raskaudesta palautuminen kestää paljon pidempään kuin kolme kuukautta. Pikkuhiljaa sitä alkaa näyttää taas omalta itseltään. Ei ehkä samalta kuin ennen raskautta mutta onhan keho tehnyt sen aikana hirmuisen työn. Kyllä se arvokas työ saa näkyä. Itsellä oma keho alkoi tuntua taas omalta, kun synnytyksestä oli mennyt reilu puoli vuotta. Siinä vaiheessa palautuminen oli päässyt hyvään käyntiin, keskivartalosta löytyi taas lihaksia ja ihokin alkoi palautua. Anna itsellesi armoa ja muista miten upean suorituksen sinä ja kehosi olette tehneet. Toivottavasti myös puolisosi muistaa kertoa sen sinulle. 

Olen itsekin melko tarkka ulkonäöstäni mutta huomannut että tämäkin on vähentynyt. En jaksanut raskaudesta johtuvia asioita murehtia koska se palautuu ajan kanssa. Paljon kotona olevalla äitillä on muutakin ajateltavaa. Itse en jaksanut seksielämää vauva- vuotena juurikaan.

Itselle kävi niin että laihduin hurjasti kun imetin kauan ja kaipa syömisenikin oli niukka tuolloin. Olen aina rakastanut ruokaa ja herkkuja.

Mieheni kysyi kerran että jääkö rinnat tuon näköisiski ihan pysyvästi?. Tarkoitti kait kun rinnat pieneni ja nännit kovasti ulospäin pullottivat imetyksestä johtuen.

Hän sanoi myös vartalostami että on huolissaan kun olen laihtunut ja minun tulisi harrastaa lihastreeniä. Sanoin että vartaloni palautuu kyllä. Imetin siis tuolloin vielä. Mies sanoi että ei sinulla ole enää persettä. Hän osti kuntosalikortin mmulle lahjaksi vaikken ole sali- tyyppiä, enkä koskaan ole pyytänyt salikorttia lahjaksi.

No innostuin treenaamaan, ihan timmissä kunnossa olin, jätin miehen , oli siis paljon muitakin syitä miksi näin.

Mies ei onneksi ole koskaan kommentoinut minua. Mutta ehkä tämä harmittaa, että eka kannan lasta 9kk, uhraan ulkonäköni ja uneni ja kaiken oman ajan ja mies ei kommentoi tätä mitenkään. Kaikkeen ne naiset ryhtyy, vaikka lapsia en tietenkään kadu.

Kyllä se siitä palautuu ja vaikka ei palautuisikaan niin ei maailma siihen kaadu. Koita ajatella, että olet saanut lapsen, joka menee kuitenkin kaiken edelle. Ja kyllä se vaan palautuu. Alat taas liikkumaan, jos niin haluat. Älä ota asiasta stressiä yhtään.

Sinulla voi olla synnytyksen jälkeistä masennusta. Keho palautuu yllättävänkin hyvin joskus eli mikä tänään näyttää pahalta voi 3-4 vuoden kuluttua olla vain muisto.

Venynyt nahka ja raskausarvet on vain merkkejä siitä mihin kehosi on pystynyt. Ole niistä ylpeä!