Pitäisikö opetella rakastamaan tätä paisunutta kehoani

Kuvaile mistä ja miten paljon kehosi on paisunut?

Vyötärö 72 cm --> 84 cm

Lantio 103 -- > 110 cm

Mä ainakin pidän paisuneesta kehostani. Kun on ikänsä kuntoillut ja pitänyt kroppansa kuosissa, ei vanhemmiten jaksa enää rääkätä itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin pidän paisuneesta kehostani. Kun on ikänsä kuntoillut ja pitänyt kroppansa kuosissa, ei vanhemmiten jaksa enää rääkätä itseensä.

Olen itsekin kuntoilut...mut se kuntokin heikentynyt. Lopetitko? Minkä ikäisenä.

Itse kuntoilen edelleen mutta silti tää on paisunut. En tosin niin paljoa kuin aikaisemmin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin pidän paisuneesta kehostani. Kun on ikänsä kuntoillut ja pitänyt kroppansa kuosissa, ei vanhemmiten jaksa enää rääkätä itseensä.

Olen itsekin kuntoilut...mut se kuntokin heikentynyt. Lopetitko? Minkä ikäisenä.

Itse kuntoilen edelleen mutta silti tää on paisunut. En tosin niin paljoa kuin aikaisemmin

Liikunta on nykyään lähinnä hyötyliikuntaa ja venyttelyä. Lähes 60v olen.

Kun rakastaa kehoaan, haluaa sille parasta. Sopivasti liikuntaa, oikeaa ravintoa sopivasti, lepoa. ehkä myös Kumppanilta silittelyä. Kannattaa pitää kehostaan huolta ja rakastaa sitä.

lol heikon puhetta

Jos rakastat kehoasi et anna se paisua kuin pullataikina.

Noin käy jos rakastat ruokaa.

Jos vaikka menisit ulos kävelylle?

Vierailija kirjoitti:

Kun rakastaa kehoaan, haluaa sille parasta. Sopivasti liikuntaa, oikeaa ravintoa sopivasti, lepoa. ehkä myös Kumppanilta silittelyä. Kannattaa pitää kehostaan huolta ja rakastaa sitä.

Tai sitten itseään paisuneesta kehosta huolimatta.

Ap

Mulla toisin päin. Yritän opetella edes vähän sietämään luurankomaiseksi muuttunutta kurttuista kehoani. Ei ole helppoa sekään 🙄

Mitä jos hyväksyisit itsesi ja rakastaisit itseäsi nyt ja aina.

Se ruumis on vain suojakuori ja sisin on se mikä merkitsee.

Tämänhetkisen kehosi kanssa sinun pitää nyt elää mutta jos koet epämukavuutta syystä tai toisesta, ansaitset parempaa.

Aina kannattaa pyrkiä kohti parempaa, hyvää oloa omassa itsessään.

Joskus provotaan? että itsensä laiminlyönti ja kaltoinkohtelu tuo hyvää mieltä, lohtua turvaa tms.

Mutta kun elämä on kestävyyslaji, säännölliset ja toistuvat hetkittäiset lohdutukset eivät pitkällä aikavälillä tuo hyvää oloa. Kannattaa tehdä valintoja jotka tuntuvat hyvältä vielä vuoden ja kymmenenkin päästä. Ja tehdä niitä valintoja ajatuksella että ne ovat minun hyväkseni koska ansaitsen parempaa.

(T. yksi joka söi eilen laskuja vaikka tietää että seuraavana aamuna on nenä tukossa ja sormet turvonneet, mutta tiesin sen tehdessäni valinnan...)

sulla on vain yksi keho, joten kyllä. sun pitäisi rakastaa kehoasi ja itseäsi.

toki voit laihduttaa jos siltä tuntuu, se ei poissulje sitä rakastamista.

mittojen mukaan et ole vielä mikään läski edes vaikka susta voi lihonneena siltä tuntua.

Mä oon elämäni ollut normaalipainoinen mutta näin viisikymppisenä nyt tarkotuksella hieman ylipainoinen, siis jonkun 4-5 kiloa. Näytän mielestäni näin paremmalta, ei juonteetkaan erotu kasvoissa niin hyvin ja kädetkin näyttää nuoremmilta. Ei kannata tuijottaa sitä bmi lukemaa liian tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon elämäni ollut normaalipainoinen mutta näin viisikymppisenä nyt tarkotuksella hieman ylipainoinen, siis jonkun 4-5 kiloa. Näytän mielestäni näin paremmalta, ei juonteetkaan erotu kasvoissa niin hyvin ja kädetkin näyttää nuoremmilta. Ei kannata tuijottaa sitä bmi lukemaa liian tarkkaan.

Ymmärrän. Ei tarvi kiristää ihoa kun täyttää sisältä. Mä tekisin samoin mutta mun tuurilla lihoisin juuri vääristä kohdista.

Synnytyksen jälkeen yleensä palautuu nopeasti. Outo aloitus.

Kehoa pystyy sentään liikunnalla muuttamaan. Rumaan naamaan tarvittaisiin plastiikkakirurgia, ja siihen ei ole varaa.

Ei kehoaan tarvitse rakastaa ja muuta lässynläätä. Mutta jokaisen kannattaisi koittaa irrottautua siitä aivopesusta että ulkonäkö määrittelee ihmisarvon. Koitetaan pitää itsestämme huolta, mutta jos siihen ei aina kykene niin itseään on aivan turha ruoskia. Elämää se vaan on. Itsellä oli ihan valtava kasvunpaikka kun kortisonikuurit keräsivät valtavan määrän nestettä kehoon ja paisuin kuin pullataikina. Kriisi oli mieletön koska olin arvottanut itseäni pitkälti ulkonäön kautta ja kerännyt myös ympärilleni hyvin pinnallisia ihmisiä.

Mulla ylipainoa noin 50 kiloa, en todellakaan rakasta kehoani. Toki arvostan sitä kun se taas huomenna selviää raskaasta työpäivästä (mikä ei olisi niin raskas normaalipainoisena). Mutta ruma se on, tämä maallinen tomumajani.