Miten ajatusmaailmasi muuttui kun masennus hellitti otettaan?

Niin monella tavalla. Kun katsoin masentuneena ympärilleni, en nähny oikeastaan mitään. Mikään ei kiinnittänyt huomiota tai merkinnyt mitään. Nyt kun katson ympärilleni, havaitsen värejä, valoja, saan ideoita ja näen mahdollisuuksia. Olen kosketuksissa maailman kanssa.

Ylipäätään silloin mikään ei tuntunut erityisesti mitään, mutta nyt tunne-elämä ja sisäinen maailma on rikastunut valtavasti.

Masennus vie hirvittävästi energiaa. Sitä jaksaa vaan tehdä minimin. Kyllä siinä jonkinlainen paino lähtee hartioilta ja elämä tuntuu vähän kevyemmältä.

Mulla ollut toi sama, että masentuneena käyn vaan töissä ja makaan sit vapaa-ajan sohvalla tai nukun. Mikään ei kiinnosta eikä innosta, mistään ei saa mielihyvää ja tuntuu, että energiaa ei ole yhtään. Lääkityksellä olen saanut energiaa ja monenlainen tekeminen ja puuhastelu ja paikoissa käyminen on alkanut taas kiinnostaa. Olen ollut nyt lähes 2v ilman lääkettä, mutta alan olla taas samassa jamassa, että mikään ei kiinnosta eikä tunnu miltään, vaikka työstä ja arjesta sinänsä suoriudunkin ja elätän itseni. Pakko se on lääkitys taas aloitettava, ei tää oo mitään elämää.

Hirveän hankala kuvailla, mutta ero on valtava. Masentuneena nukuin pahimmillaan yli 12h yössä ja olin silti kuolemanväsynyt. Nyt pärjään hyvin normaalilla 8h unilla. Masentuneena maailmassa ei ollut värejä ja kaikki kritiikki ja torjunta oli aivan karseaa, kun oma käsitys itsestä oli valmiiksi niin alhainen ja kaiken tulkkasi negatiivisen kautta ja kaikki negatiiviset asiat pyörivät päässä. Nyt palautteen voi ottaa palautteena, paljon helpompaa kuunnella ja muuttaa omaa toimintaa kun näkee itsessä myös hyviä puolia. Asiat ja harrastukset ja ihmiset kiinnostavat taas.

Se voi muuttua paremmaksi. Masennuksen aihossa on tosi hankala muistaa elämästä tai itsestään mitään mielekästä, mutta parantumisen (edes osittaisen) jälkeen se pimeä kuilu tuntuu kaukaiselta painajaiselta, josta on herännyt. Olen lukenut masentuneena kirjoittamia tekstejäni ja miettinyt jälkikäteen, olenko oikeasti voinut noin pahoin

Otan asiat paljon rennommin ja olen armollisempi itselleni. Eikä asiat hetkauta minua niin paljon. Sellainen suht positiivinen fiilis on suurimman osan ajasta. Toki välillä on masentuneita päiviä, mutta niin on kaikilla. Ne menee ohi nopeasti.