Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan teistä muuttanut vain työn perässä täysin toiselle puolelle Suomea?
17.11.2022 |
Kuulisin mielelläni kokemuksia, hyviä ja huonoja. Mitä käytännön asioita kannattaa ottaa huomioon muutossa, pääseekö uudella paikkakunnalla ns. sisään porukoihin, mitä jos työ onkin kamalaa, löytyikö uudelta paikkakunnalta ystäviä tai uusia harrastuksia...?
Olen asunut koko ikäni 100 kilometrin säteellä Länsi-Suomessa. Matkustellut tietysti olen kotimaassa ja ulkomailla, hiukan seikkailuhenkinen ollut aina. Nyt olisi sellainen elämäntilanne, että olisi mahdollista lähteä ihan mihin vaan. Työssäni hoitoalalla on työpaikkoja auki kaikkialla Hangosta Petsamoon. Mietin tässä ihan pohjoisinta Lappia tai Itä-Suomea, jotain pikkupaikkaa aivan rajan tuntumassa... Kiinnostaisi kokeilla jotakin aivan uutta!
Kommentit (13)
Minä! Muutin pk-seudulta Tornio/Haaparantaan. Hoitoala, ja töitä riittää rajan molemminpuolin niin paljon kuin jaksaa tehdä. Ruotsissa paremmat palkatkin, ja opit halutessasi ruotsinkin turvallisessa ympäristössä, koska lähes kaikki puhuvat ja ymmärtävät suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Aloin saman tien harrastaa eri juttuja ja liityin järjestöön. Sieltä sitten löytyi puoliso ja kavereita. Nykyään jo vakiintuneet piirit.
Minä muutin pohjoisesta pääkaupunkiseudulle työn perässä. Parin työkaverin kanssa ystävystyin ja olihan sinne etelään muuttanut moni tuttunikin. En tosin ollut kuin puolitoista vuotta, sillä seurustelin ja etäsuhde kävi raskaaksi. Jos olet sinkku, niin käytä elämäntilanne hyödyksesi, kun voit mennä minne huvittaa. Voit valita parhaan palkan työnantajan ja asua vuokralla.
Joskus kesän alussa uutisissa haastateltiin hoitoalan opiskelijaa, vai oliko hän jo valmistunut, joka valitsi kesätyön parhaimman palkan perusteella. Edullinen vuokra-asuntokin löytyi määräajaksi.
Kerran. 2 v muutin takaisin, olkoot kainuulaiset herravihoineen.
Pk-seudulta tulleena elämä on melko erilaista pohjoisessa, mutta kyllä siihenkin tottuu. Verkkaisempi elämänrytmi on ainakin. Ihmiset ovat hieman sisäänpäinkääntyneitä mutta ajan kanssa tutustuu, ja löytyy ne omat tyypit. Valitettavasti joutuu kuulemaan noita etelänvetelä-juttuja joidenkin junttien suusta mutta saavat jupista omissa oloissaan.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaille lähdin enkä edes osannut kyseisen maan kieltä. Työkieli oli englanti kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelpaako jos muutti perheenä miehen työn perässä?
Ei olisi kannattanut. Kannattaa muuttaa ihan muista syistä kuin työn takia jos yleensäkään haluaa muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pk seudulta 500km sisämaahan päin. Olen luonteeltani introvertti, niin ei ollut ongelmaa päästä porukoihin, kun en niihin edes pyri. Nyt olen asunut täällä viitisentoista vuotta.
Olen opiskellut ammatin alalta, jolla täällä on työpaikkoja ja olen vakituisessa työsuhteessa. Asuminen on edullista kunnan vuokrarivarissa. Harrastusmahdollisuuksia on paljon, mikäli tykkää urheilusta ja ulkoilusta, muuta tekemistä täällä ei juuri olekaan.
Ystäviä, tuttavia pääasiassa, on tullut työn ja harrastusten myötä.
Olen muuttanut työn takia myös ulkomaille. Jotenkin hassu ajatus, että yhdessä ja samassa paikassa on aina asuttava.
Mutta jokainen elää itsensä näköistä elämää; mikä on yhdelle hyvästä ja oikein voi toiselle olla huono ja väärä valinta.
Itselleni muutot ovat mukavia ja positiivisia kokemuksia. Turhaa tavaraakaan ei ole päässyt kertymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kelpaako jos muutti perheenä miehen työn perässä?
Ei olisi kannattanut. Kannattaa muuttaa ihan muista syistä kuin työn takia jos yleensäkään haluaa muuttaa.
Oman työn perässä kannattaa muuttaa, ei puolison, jos itse ei saa hyvää työtä uudella paikkakunnalla. Jos on lapsia, niin jonnekin pitää asettua pysyvästi ennen lasten kouluikää. Lasten aikuistuttua voi taas muuttaa miten lystää.
Joo, toiseen maahan, moneen kertaan. Elämää se on , kyllä sä pärjäät.