Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitähän ne lapsensa hylänneet isät ajattelevat tällaisena isänpäivänä? Tuntuuko mitään pistoa missään?
13.11.2022 |
Itse olen isän hylkäämä ja samoin kävi omalle lapselle joten omassa perheessä ei ole koskaan tätä juhlaa vietetty.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Minun ex- mieheni ei pidä yhteyttä lapseemme, eikä ole halunnut nähdä lapsenlastakaan. En tiedä liikkuuko päässä yhtään mitään. Olen NIIN pahoillani lapsien puolesta. Syyttömät, viattomat lapset!
Se lapsen kipu onkin se kaikkein tuskallisinta katsoa. Ja vaikka lapsi on jo iso ja lähes aikuinen, isän hylkääminen on edelleen avoin haava.
Täydellisen tunnekylmä ihminen, ei sielua ei sydäntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisteja on valitettavasti useampi prosentti miehistä. Omakin isäni on tällainen ja hylännyt minut aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ex- mieheni ei pidä yhteyttä lapseemme, eikä ole halunnut nähdä lapsenlastakaan. En tiedä liikkuuko päässä yhtään mitään. Olen NIIN pahoillani lapsien puolesta. Syyttömät, viattomat lapset!
Se lapsen kipu onkin se kaikkein tuskallisinta katsoa. Ja vaikka lapsi on jo iso ja lähes aikuinen, isän hylkääminen on edelleen avoin haava.
Täydellisen tunnekylmä ihminen, ei sielua ei sydäntä.
Lapset ei osaa kaivata poissaolevaa, jos siitä ei tehdä numeroa.
Miksi lapsista aina oletetaan hyvää? Heistä voi kasvaa rikollinen, sarjamurhaaja tai vaikkapa te-toimiston työntekijä.
Vanhempani erosivat kun olin 2v. enkä nähnyt isääni sen jälkeen enää koskaan. Soitin hänelle joskus nelikymppisenä, mutta ei sitä suhdetta pystynyt enää luomaan. Hän ei vaikuttanut katuvan mitään ja kuoli pari vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani erosivat kun olin 2v. enkä nähnyt isääni sen jälkeen enää koskaan. Soitin hänelle joskus nelikymppisenä, mutta ei sitä suhdetta pystynyt enää luomaan. Hän ei vaikuttanut katuvan mitään ja kuoli pari vuotta myöhemmin.
Taisit olla huono lapsi sitten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ex- mieheni ei pidä yhteyttä lapseemme, eikä ole halunnut nähdä lapsenlastakaan. En tiedä liikkuuko päässä yhtään mitään. Olen NIIN pahoillani lapsien puolesta. Syyttömät, viattomat lapset!
Se lapsen kipu onkin se kaikkein tuskallisinta katsoa. Ja vaikka lapsi on jo iso ja lähes aikuinen, isän hylkääminen on edelleen avoin haava.
Täydellisen tunnekylmä ihminen, ei sielua ei sydäntä.
Lapset ei osaa kaivata poissaolevaa, jos siitä ei tehdä numeroa.
Haistapa nyt pitkä paska, koulussa puhutaan isänpäivästä, media huutaa isänpäivää, kavereilla on isät. Hulluko olet, tottakai lapsi kaipaa ja luulee, että syy on hänessä, kun isä ei halua olla yhteyksissä.
Lastaan tapaamattomat isät pitäisi ampua tunkioon reunaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani erosivat kun olin 2v. enkä nähnyt isääni sen jälkeen enää koskaan. Soitin hänelle joskus nelikymppisenä, mutta ei sitä suhdetta pystynyt enää luomaan. Hän ei vaikuttanut katuvan mitään ja kuoli pari vuotta myöhemmin.
Taisit olla huono lapsi sitten
Sinä et olet ihminen, olet vain kasa sontaa!
Ohis
Ei ne mitään mieti. Jos joku muistuttaa, alkavat uhriutumaan ja syyttävät muita. Paska on paska, ei siitä mihinkään pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani erosivat kun olin 2v. enkä nähnyt isääni sen jälkeen enää koskaan. Soitin hänelle joskus nelikymppisenä, mutta ei sitä suhdetta pystynyt enää luomaan. Hän ei vaikuttanut katuvan mitään ja kuoli pari vuotta myöhemmin.
Otan osaa. Minä taas keski-iässä löysin isäni uudelleen ja hän ensimmäisenä pyysi anteeksi.
On myös näitä marttyyreja, jotka ottavat lapseensa yhteyttä kun kuolema alkaa kolkuttamaan ovelle.
Oma isäni jätti meidät kun olin pieni, kävimme muutaman kerran isäviikonloppuina, mutta kohtelu oli sitä ettei meitä olisi. Huudettiin ja haukuttiin. Lopulta vierailut onneksi loppuivat, eikä isästä kuulunut sen jälkeen mitään. Ei häntä edes kiinnostanut kun aloimme saada omia lapsia.
Muutamia vuosia sitten yritti ottaa yhteyttä. Oli sairastunut, olisi pitänyt tulla katsomaan sen myötä. Ei anteeksipyyntöä, ei mitään, ei edelleen ollut kiinnostunut lapsenlapsista. Tärkeintä oli että HÄNTÄ huomioidaan ja voivotellaan kohtaloa. Lopetin puhelun siihen.
Vielä hengissä on, mutta en tunne häntä kohtaan yhtään mitään. Saatiin paskaa niskaan ennen kuin hän jätti meistä ja vielä senkin jälkeen, että etsiköön nyt ne ihmiset ympärilleen.
Alue: Aihe vapaa
Minun ex- mieheni ei pidä yhteyttä lapseemme, eikä ole halunnut nähdä lapsenlastakaan. En tiedä liikkuuko päässä yhtään mitään. Olen NIIN pahoillani lapsien puolesta. Syyttömät, viattomat lapset!