Onko ok lähteä ulos sanomatta puolisolle mitään?

Minusta ei ole ok.

Kyllä on.

Puoliso, oli kuinka rakas tahansa, ei tee yhtään mitään sillä tiedolla, että toinen käy vähän kävelemässä ja rauhoittumassa sekä kelailemassa asioita itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on.

Puoliso, oli kuinka rakas tahansa, ei tee yhtään mitään sillä tiedolla, että toinen käy vähän kävelemässä ja rauhoittumassa sekä kelailemassa asioita itsekseen.

Niin, eihän hän muutenkaan ole minulle tilivelvollinen menoistaan. Siksi tuo jälkikäteen kysyminenkin tuntuu tyhmältä, mutta jotenkin kuitenkin tosi tylyn oloista vain lähteä ovesta ulos huikkaamatta edes heippaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on.

Puoliso, oli kuinka rakas tahansa, ei tee yhtään mitään sillä tiedolla, että toinen käy vähän kävelemässä ja rauhoittumassa sekä kelailemassa asioita itsekseen.

Niin, eihän hän muutenkaan ole minulle tilivelvollinen menoistaan. Siksi tuo jälkikäteen kysyminenkin tuntuu tyhmältä, mutta jotenkin kuitenkin tosi tylyn oloista vain lähteä ovesta ulos huikkaamatta edes heippaa.

Hän ei ole velvollinen huikkaamaan sinulle edes sitä heippaa.

Aikuisena ihmisenä täysin oikeutettu vaan menemään.

Jälkeenpäin voi kysyä, jos toisen ulosmeno vaivaa niin paljon, sanoakin, mikäli tuntee sen jotenkin tylyksi, kun ei mitään sanota, mutta hän itse päättää, mitä kertoo ja mitä sanoo, kertooko vai sanooko yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on.

Puoliso, oli kuinka rakas tahansa, ei tee yhtään mitään sillä tiedolla, että toinen käy vähän kävelemässä ja rauhoittumassa sekä kelailemassa asioita itsekseen.

Jaa minusta tekee. Sitä voi kysyä tuotko kaupasta jotain jos kävelet ohi, tai toinen voi ihan turvallisuussyistä ilmoittaa milloin aikoo olla takaisin.

Minulla oli miesystävä joka lopulta älähti että mitä varten kyselen aina mihin menee, kun alkoi pukea vaatteita päälle.

Selitin että olisi kiva jos tietäisin jos lähtee kauppaan 25 km päähän, vai meneekö puita tekemään vai lähteekö kenties kalalle.

Vai ihan vain ulkohuussiin, jolloin tiedän ettei kannata lähteä itse sinne ennen kuin on palannut.

Nykyinen ihan vain ilkeyttään häipyy mitään sanomatta välillä, mutta tämä suhde onkin jo lopussa.

Mitä ihmettä? Kyllä me pingotaan kotona ja mökillä jatkuvasti sisältä ulos ja sisälle. Miksi siitä pitäis puolisolle erikseen ilmotella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on.

Puoliso, oli kuinka rakas tahansa, ei tee yhtään mitään sillä tiedolla, että toinen käy vähän kävelemässä ja rauhoittumassa sekä kelailemassa asioita itsekseen.

Jaa minusta tekee. Sitä voi kysyä tuotko kaupasta jotain jos kävelet ohi, tai toinen voi ihan turvallisuussyistä ilmoittaa milloin aikoo olla takaisin.

Minulla oli miesystävä joka lopulta älähti että mitä varten kyselen aina mihin menee, kun alkoi pukea vaatteita päälle.

Selitin että olisi kiva jos tietäisin jos lähtee kauppaan 25 km päähän, vai meneekö puita tekemään vai lähteekö kenties kalalle.

Vai ihan vain ulkohuussiin, jolloin tiedän ettei kannata lähteä itse sinne ennen kuin on palannut.

Nykyinen ihan vain ilkeyttään häipyy mitään sanomatta välillä, mutta tämä suhde onkin jo lopussa.

Silloin varmastikin ilmoittaisi olevansa menossa kauppaan.

Silloin kun ollaan menossa kävelylle, haukkaamaan happea sekä miettimään asioita, harvemmin raahataan mukaan lompakkoa tai muutakaan eikä välttämättä mennä läheltäkään kauppaa.

Vähemmästäkin happi loppuu suhteessa, jos joka saamarin ulosmenosta pitäis tehdä tiliä, siltä varalta, että Hänen Ylhäisyydellään sattuu olemaan toiveita, jotka olettaa toteuttavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on.

Puoliso, oli kuinka rakas tahansa, ei tee yhtään mitään sillä tiedolla, että toinen käy vähän kävelemässä ja rauhoittumassa sekä kelailemassa asioita itsekseen.

Niin, eihän hän muutenkaan ole minulle tilivelvollinen menoistaan. Siksi tuo jälkikäteen kysyminenkin tuntuu tyhmältä, mutta jotenkin kuitenkin tosi tylyn oloista vain lähteä ovesta ulos huikkaamatta edes heippaa.

Hän ei ole velvollinen huikkaamaan sinulle edes sitä heippaa.

Aikuisena ihmisenä täysin oikeutettu vaan menemään.

Jälkeenpäin voi kysyä, jos toisen ulosmeno vaivaa niin paljon, sanoakin, mikäli tuntee sen jotenkin tylyksi, kun ei mitään sanota, mutta hän itse päättää, mitä kertoo ja mitä sanoo, kertooko vai sanooko yhtään mitään.

Toki siitä aion taas sanoa, että pahoitin mieleni, kun palaa kotiin. Viimeksikin niin tein. Minusta parisuhteeseen ylipäätään kuitenkin kuuluu kommunikointi ja vaikkei olekaan velvollisuutta kertoa menemisistään toiselle, niin olisi aika outoa, jos alettaisiin elää tuolla ajatuksella ettei tarvitse sanoa mitään. Minusta ihan normaalia arkista kommunikaatiota sanoa lähden lenkille, heippa! tai voisin tänään lähteä kahville kaverin kanssa. Toki ymmärrän, että jos on vielä suuttunut tai harmissaan, niin ei tee mieli ylimääräistä höpötellä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Kyllä me pingotaan kotona ja mökillä jatkuvasti sisältä ulos ja sisälle. Miksi siitä pitäis puolisolle erikseen ilmotella?

Näen hieman eri asiana tuon että mökillä lähtee pihalle, kuin että katoaa keskellä kaupunkia kerrostalokämpästä tunniksi. Myös se millainen ilmapiiri kotona sillä hetkellä on, vaikuttaa siihen miltä tuo häipyminen tuntuu. Toki henkilökohtaisesti hämmentyisin siitäkin, jos hyväntuulisen jutustelun jälkeen kumppani vetäisi kengät jalkaan ja mitään sanomatta poistuisi ulko-ovesta. :D

Ap

Parisuhde on kompromisseja ja toisen tapoihin sopeutumista.

Jos toinen osapuoli on kasvattamaton moukka (kasvanut moukkien kanssa) tai kärsinyt aiemmassa parisuhteessaan toisen osapuolen välinpitämättömyydestä ja oppinut huonot kommunikaatiotaitonsa sieltä, häntä kohtaan kannattaa toimia samalla tavalla kuin hän kohtelee kumppaniaan.

Viikonloppuna kun muutaman kerran lähtee viikonlopun kestävälle matkalle ilmoittamatta parilleen mitään asiasta, hän oppii ja ellei opi, on aika jatkaa matkaa lopullisesti eri osoitteisiin.

On meilläkin riidan jälkeen jompikumpi lähtenyt ulos ovesta sanomatta sanaakaan. Pään tuuletusta se on ja se on minun mielestä parempi kuin että jäätäisiin riitaa jatkamaan.  Mutta ns. normaalitilanteessa kyllä sanotaan toiselle mihin on menossa ja senkin miten kauan on suunnilleen poissa.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on kompromisseja ja toisen tapoihin sopeutumista.

Jos toinen osapuoli on kasvattamaton moukka (kasvanut moukkien kanssa) tai kärsinyt aiemmassa parisuhteessaan toisen osapuolen välinpitämättömyydestä ja oppinut huonot kommunikaatiotaitonsa sieltä, häntä kohtaan kannattaa toimia samalla tavalla kuin hän kohtelee kumppaniaan.

Viikonloppuna kun muutaman kerran lähtee viikonlopun kestävälle matkalle ilmoittamatta parilleen mitään asiasta, hän oppii ja ellei opi, on aika jatkaa matkaa lopullisesti eri osoitteisiin.

Silmä silmästä tekee koko maailmasta sokean. Toivottavasti tästäkin selvitään ihan vain puhumalla.

Ap

Anna sen mennä. Sillä on sivusuhde. Riidat on vain veruke päästä painamaan sitä toista. Joka oletettavasti on parempi kuin sinä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on kompromisseja ja toisen tapoihin sopeutumista.

Jos toinen osapuoli on kasvattamaton moukka (kasvanut moukkien kanssa) tai kärsinyt aiemmassa parisuhteessaan toisen osapuolen välinpitämättömyydestä ja oppinut huonot kommunikaatiotaitonsa sieltä, häntä kohtaan kannattaa toimia samalla tavalla kuin hän kohtelee kumppaniaan.

Viikonloppuna kun muutaman kerran lähtee viikonlopun kestävälle matkalle ilmoittamatta parilleen mitään asiasta, hän oppii ja ellei opi, on aika jatkaa matkaa lopullisesti eri osoitteisiin.

Silmä silmästä tekee koko maailmasta sokean. Toivottavasti tästäkin selvitään ihan vain puhumalla.

Ap

Kostamisella tehdään jollekin pahaa.

Ulos lähteminen ilmoittamatta ei käsittääkseni ole lähtijän puolelta ilkeyttä, vaan opittu tapa.

Jos "jätetty" toimii samalla tavalla, eihän hänkään silloin tee toiselle mitään mitä toinen ei olisi jo tehnyt, joten kyse ei ole kostosta perinteissä  mielessä.

Vokemaailmaa muistellen, kyseessä olisi vain lempeä coolauttaminen, jonka avulla opetetaan parisuhteen toiselle osapuolelle käytöstapoja ja kommunikaatiotaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on.

Puoliso, oli kuinka rakas tahansa, ei tee yhtään mitään sillä tiedolla, että toinen käy vähän kävelemässä ja rauhoittumassa sekä kelailemassa asioita itsekseen.

Jaa minusta tekee. Sitä voi kysyä tuotko kaupasta jotain jos kävelet ohi, tai toinen voi ihan turvallisuussyistä ilmoittaa milloin aikoo olla takaisin.

Minulla oli miesystävä joka lopulta älähti että mitä varten kyselen aina mihin menee, kun alkoi pukea vaatteita päälle.

Selitin että olisi kiva jos tietäisin jos lähtee kauppaan 25 km päähän, vai meneekö puita tekemään vai lähteekö kenties kalalle.

Vai ihan vain ulkohuussiin, jolloin tiedän ettei kannata lähteä itse sinne ennen kuin on palannut.

Nykyinen ihan vain ilkeyttään häipyy mitään sanomatta välillä, mutta tämä suhde onkin jo lopussa.

Silloin varmastikin ilmoittaisi olevansa menossa kauppaan.

Silloin kun ollaan menossa kävelylle, haukkaamaan happea sekä miettimään asioita, harvemmin raahataan mukaan lompakkoa tai muutakaan eikä välttämättä mennä läheltäkään kauppaa.

Vähemmästäkin happi loppuu suhteessa, jos joka saamarin ulosmenosta pitäis tehdä tiliä, siltä varalta, että Hänen Ylhäisyydellään sattuu olemaan toiveita, jotka olettaa toteuttavan.

No tämä hänen ylhäisyytensä laittaa juuri herroille ruoat, joten vissiin on liikaa tuoda jos hoksaa että jotain puuttuu.

Ja kyllä, näissä minun tapauksissani ei kumpikaan välttämättä ilmoita jos menee kauppaan.

Toisessa tapauksessa kauppaan oli 25 km, eiköhän ole normaalia ajatella jos toinenkin tarvitsee jotain. Eikä minullakaan ollut aina autoa, julkiset eivät kulje maalla jne. ,,joten hullun hommaa jättää toinen vain tyhjän päälle.

Hän kyllä oppi tuosta kun selitin että on hyvä tietää, ja kertoi vastaisuudessa eikä enää vetänyt raivareita.

Nykyinen taas varmasti kävelee sen ainoan kaupan ohitse, ja luultavasti käy sieltä kaljaa ja tupakkaakin, joten on lompakko mukana.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Kyllä me pingotaan kotona ja mökillä jatkuvasti sisältä ulos ja sisälle. Miksi siitä pitäis puolisolle erikseen ilmotella?

Mietin tätä samaa, itse asiassa täällä kotonakin molemmat menevät ulos ja sisälle tämän tästä eikä käy edes mielessä etsiä toista kertoakseen, että jep, menen käväisemään puuvajassa hakemassa polttopuita. Miksi kumppani ei saisi mennä ulos kertomatta siitä? Ahdistuisin, jos toinen tarkkailee koko ajan tekemisiäni.

Ja kyllä meillä kerrotaan, jos ollaan lähdössä viikonlopuksi pois, ei tarvitse iltakausia ihmetellä, että missä se nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on.

Puoliso, oli kuinka rakas tahansa, ei tee yhtään mitään sillä tiedolla, että toinen käy vähän kävelemässä ja rauhoittumassa sekä kelailemassa asioita itsekseen.

Jaa minusta tekee. Sitä voi kysyä tuotko kaupasta jotain jos kävelet ohi, tai toinen voi ihan turvallisuussyistä ilmoittaa milloin aikoo olla takaisin.

Minulla oli miesystävä joka lopulta älähti että mitä varten kyselen aina mihin menee, kun alkoi pukea vaatteita päälle.

Selitin että olisi kiva jos tietäisin jos lähtee kauppaan 25 km päähän, vai meneekö puita tekemään vai lähteekö kenties kalalle.

Vai ihan vain ulkohuussiin, jolloin tiedän ettei kannata lähteä itse sinne ennen kuin on palannut.

Nykyinen ihan vain ilkeyttään häipyy mitään sanomatta välillä, mutta tämä suhde onkin jo lopussa.

Silloin varmastikin ilmoittaisi olevansa menossa kauppaan.

Silloin kun ollaan menossa kävelylle, haukkaamaan happea sekä miettimään asioita, harvemmin raahataan mukaan lompakkoa tai muutakaan eikä välttämättä mennä läheltäkään kauppaa.

Vähemmästäkin happi loppuu suhteessa, jos joka saamarin ulosmenosta pitäis tehdä tiliä, siltä varalta, että Hänen Ylhäisyydellään sattuu olemaan toiveita, jotka olettaa toteuttavan.

No tämä hänen ylhäisyytensä laittaa juuri herroille ruoat, joten vissiin on liikaa tuoda jos hoksaa että jotain puuttuu.

Ja kyllä, näissä minun tapauksissani ei kumpikaan välttämättä ilmoita jos menee kauppaan.

Toisessa tapauksessa kauppaan oli 25 km, eiköhän ole normaalia ajatella jos toinenkin tarvitsee jotain. Eikä minullakaan ollut aina autoa, julkiset eivät kulje maalla jne. ,,joten hullun hommaa jättää toinen vain tyhjän päälle.

Hän kyllä oppi tuosta kun selitin että on hyvä tietää, ja kertoi vastaisuudessa eikä enää vetänyt raivareita.

Nykyinen taas varmasti kävelee sen ainoan kaupan ohitse, ja luultavasti käy sieltä kaljaa ja tupakkaakin, joten on lompakko mukana.

Jos suola on loppu, niin ruoka on suolatonta, mutta ei se ole autottoman vika. Miksi olet ryhtynyt tuollaiseksi passiivis-aggressiiviseksi kumppaniksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Kyllä me pingotaan kotona ja mökillä jatkuvasti sisältä ulos ja sisälle. Miksi siitä pitäis puolisolle erikseen ilmotella?

Mietin tätä samaa, itse asiassa täällä kotonakin molemmat menevät ulos ja sisälle tämän tästä eikä käy edes mielessä etsiä toista kertoakseen, että jep, menen käväisemään puuvajassa hakemassa polttopuita. Miksi kumppani ei saisi mennä ulos kertomatta siitä? Ahdistuisin, jos toinen tarkkailee koko ajan tekemisiäni.

Ja kyllä meillä kerrotaan, jos ollaan lähdössä viikonlopuksi pois, ei tarvitse iltakausia ihmetellä, että missä se nyt on.

Eipä meilläkään tarvitse kysellä tai ilmoitella nähdessään toisen vaihtavan tyhjän roskapussin täyden tilalle, sitovan sen, laittavan kengät jalkaan ja takin päälle sekä ottavan sen täyden roskapussin mukaansa mennessään ovesta ulos.

Tajuaa ihan sanomattakin, että tekee roskisreissun.

Maalaisjärki tässäkin ilman turhanpäiväisiä kyttäämisiä.

Kauppa kadun toisella puolella, joten sinne pääsee kumpi vaan eikä aina tarvitse edes ilmoittaa.

Sekin on käynyt jo aikaisemmin kommunikoidessa ilmi, että jompikumpi menossa kauppaan.

En tiedä, oletko liian herkkä, mutta ainakin vaikutat vainoharhaiselta läheisriippuvaiselta kumppanilta, joka ahdistaa toista. Kanssasi ei ole helppoa elää, joten oletan, että ihmissuhteesi jäävät lyhyiksi, koska ne muistuttavat vankilaa.

Riita on ohi, mies haluaa kävelylle ja kas, nainen miettii, että nyt se kostaa, koska ei olekaan hyvittelemässä ja katuvana pyytele koko iltaa anteeksi. Hirveää, että mies ei ymmärrä parisuhteen olevan isossa kriisissä jo siksi, että hän avaa oven.