Lue keskustelun säännöt.
Vielä päälle kolmekymppisenäkin silloin tällöin pohdin, miksi isäni hylkäsi minut.
03.05.2010 |
Joo, ymmärrän ettei perhe-elämä napannut,mutta en ymmärrä ettei ollut kiinnostunut lapsestaan, ainoasta sellaisesta! EI vastannut kirjeisiini, kännipuhelu muutaman vuoden välein.
Vasta nykyinen mieheni on saanut minut ymmärtämään että muakin voi rakastaa.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on oma perhe, ne lapsuudenperheen traumat tulee käsittelyyn. Samanlaisia teemoja minäkin pohdin. Pienen tytön itkuja tässä vieläkin itketään. Tässä iässä huomaa, että pystyy jo ymmärtämään asioita paljon syvällisemmin ja saattamaan prosesseja ehkä loppuunkin.