Phuuh, kuormitun henkisesti ihan käsittämättömän paljon, kun yritän käydä pari päivåå lapsuudenkodissa auttamassa. En löydä oikeaa roolia.

Kun pitäs keskittyä työtehtåviin täällä, mutta äitini kohtelee toisaalta kuin vierasta ja toisaalta kuin lasta.

Hänen arkeaanhan tulin helpottamaan, mutta sinkoilee ihan kierroksilla koko ajan. Mitä syöt joko söit mitkä lakanat otat missä kävit ketä näit, näitkö entisiä kavereitasi, älä tee liikaa ettet väsy.

Huohhhhhh..! Miten saan sen sohvalle kuuntelemaan rauhassa äänikirjaansa, kuten tekisi yksin rauhassa? Jättikattilallinen kamomillateetä tms?