Lue keskustelun säännöt.
Miltä sosiaalinen piiriin sinusta vaikuttaa? Olenko normaali?
03.11.2022 |
Puoliso on, yhdessä 8 vuotta. Hän on uskottuni ja läheisin ihminen.
Lapsuuden perheen kanssa perhechatissa vaihdan säännöllisesti kuulumisia.
1 lapsuudenystävä jota näen ehkä joka toinen kk, mukava ihminen, jutellaan vähän kaikesta
Useita kavereita joita näen hyvin satunnaisesti. Käymme esim teatterissa tai syömässä. Ehkä kerran kk näen jotain heistä.
Erittäin paljon tuttuja joita näen esim tapahtumissa tai festareilla yms porukoissa. En soittele heitä yksittäin kahville mutta saatan kutsua juhliin.
Minusta tuntuu vähän erakolta kun ei ole oikein sellaista sydänystävää tai tiivistä kaveriporukkaa, mutta en kyllä oikeasti sellaista kaipaakaan.
Kommentit (18)
Aika vilkkaalta tuo elämänpiirisi vaikuttaa. Sait varmaankin alapeukutuksia, kun viestissä annoit ehkä ymmärtää olevasi eristäytynyt erakko olematta sitä oikeasti. Toive sydänystävästä on silti aivan inhimillinen ja ymmärrettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koitan kerran viikossa nähdä jotakuta ystävää, huomaan että tulen aika apaatiseksi jos käy harvemmaksi.
Sinunkin kohdalla kuulostaa vähän että koet yksinäisyyttä, ehkä noita kenen kanssa käyt paikoissa voisi nähdä useammin?
Vierailija kirjoitti:
Itse koitan kerran viikossa nähdä jotakuta ystävää, huomaan että tulen aika apaatiseksi jos käy harvemmaksi.
Sinunkin kohdalla kuulostaa vähän että koet yksinäisyyttä, ehkä noita kenen kanssa käyt paikoissa voisi nähdä useammin?
Voisin oikeastaan. Koronan jälkeen jäänyt erakoitumisen kynnys vähän liian matalaksi. ap
Aika vilkasta.
Mä olen ns tavallinen työssäkäyvä perheenisä.
Jos perheenjäseniä tai sukulaisia ei lasketa, niin edellisen kerran olen ollut "ulkona" joskus ennen koronan alkua.
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miltä omani kuulostaa? Yksi läheinen ystävä, jota näen parin kuukauden välein. Lapsuuden ystävä, jotan näen kerran vuodessa. Kavereita jostaki syystä jäänyt matkan varrelle ja yhteydenpito on katkennut. Sukulaisia tapaan ja olen yhteydessä viikoittain. Mies ja lapsia on ja lasten kautta on hyvän päivän tuttuja naapurustossa.
Vierailija kirjoitti:
No miltä omani kuulostaa? Yksi läheinen ystävä, jota näen parin kuukauden välein. Lapsuuden ystävä, jotan näen kerran vuodessa. Kavereita jostaki syystä jäänyt matkan varrelle ja yhteydenpito on katkennut. Sukulaisia tapaan ja olen yhteydessä viikoittain. Mies ja lapsia on ja lasten kautta on hyvän päivän tuttuja naapurustossa.
Melko kiireistä sulla pitää. Lukuunottamatta työasioita, niin siviilielämän asioissa joku on laittanut mulle viestiä viimeksi tammikuussa.
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuulostaa täysin tavalliselta, aika vilkkaaltakin sosiaaliselta elämältä. Itselläni on mies ja lapsuuden perhe joista jotakin näen kerran kuussa tai parissa. Ystäviä tai vapaa-ajalla nähtäviä tuttavia 0 kpl. En tunne itseäni erakoksi, olen täysin tyytyväinen tilanteeseen.
Varmaan me koudutaan määrittelemään oma normaalimme. Se on hyvä tunnistaa jos tuntee itsensä yksinäiseksi ja miettiä mitä toimia asialle voisi tehdä. Itse ole joutunut hyväkaymään sen, että elämä menee miten menee eikä kaikki ihmiset pysy matkassa mukana niin kuin haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan tavalliselta elämältä.
Minulla on puoliso ja lapset ja meillä on muutama yhteinen tuttavaperhe joita tavataan harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Sitten on jokunen sukulainen. Lasten kaverien vanhempia moikataan ja voidaan sananen kohdatessa vaihtaa. Omia ystäviä ei ole kummallakaan. Me vasta erakkoja olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet juuri samanlainen kuin ne ihmiset on joiden kanssa elät, pidät yhteys.Etkö ole kuullut koskaan sanontaa seura tekee kaltaiseksi?
Yäk, en jaksaisi tuollaista määrää ihmisiä, joi4en kanssa pitäisi mennä ja keksiä tekemistä. Se olisi rasittavaa ja ärsyttävää. Minulla on mies ja lapsia, mutta he ovat eri asia kuin joku epämääräinen läjä kavereita, joiden kanssa ollaan vain kavereita.
Minulla on myös hyvä hyvä ystävä, mutta ei meidän tarvitse naamatusten nähdä ja asummekin eri puolilla Suomea. En ole kokenut itseäni ikinä yksinäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska vietät aikaa itsesi kanssa?
Joka päivä. Teen töitä yksin itselleni. Lisäksi puolison työpäivä loppuu yleensä tunnin tai pari myöhemmin. ap
Vierailija kirjoitti:
Olet juuri samanlainen kuin ne ihmiset on joiden kanssa elät, pidät yhteys.Etkö ole kuullut koskaan sanontaa seura tekee kaltaiseksi?
Siinä tapauksessa ei kertakaikkiaan mitään valittamista. Hyviä ihmisiä ovat. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vietät aikaa itsesi kanssa?
Joka päivä. Teen töitä yksin itselleni. Lisäksi puolison työpäivä loppuu yleensä tunnin tai pari myöhemmin. ap
Tämä varmaan selittää. Aika moni saa sosiaalisuudesta täyslaidallisen töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vietät aikaa itsesi kanssa?
Joka päivä. Teen töitä yksin itselleni. Lisäksi puolison työpäivä loppuu yleensä tunnin tai pari myöhemmin. ap
Tämä varmaan selittää. Aika moni saa sosiaalisuudesta täyslaidallisen töissä.
Se on totta. Muutenkin itsensä työllistäminen kysyy tietynlaista omavoimaisuutta, itseluottamusta ja kykyä pärjätä omin avuin, itensä alttiiksi laittamista. Lisännee vielä ennestään tarvetta sosiaalisuuteen.
Mistä miinukset?