Miten ihmeessä kukaan käy psyykkeen takia töissä?

Jos ei ole sosiaalista elämää ja tekemistä muuten?

Olen miettinyt aina ihan samaa. Mä en käynyt edes rahan takia, vaan koska äitini pakotti. Olin kerran erässä mielenterveyskuntoutuksessa, niin erään ihmisen mieli oli täysin sortunut irtisanomisesta. Itsellä se taas ei pysynyt kasassa, koska ei vain saanut olla.

Se psyyke muuten taipuu psyyken, ei psyykkeen, koska on vieraskielinen sana.

No moni töissä käyvä joutuu elämään tukien varassa, eli jos ei kävisi töissä ollenkaan, se vain nostaisi tukien määrää, eikä muuttaisi saatavan rahan määrää.

Töissä käydään usein, koska ei halua olla (kokonaan) toisten elätettävänä ja toinen henkinen syys on sosiaalinen paine.

Jos taas kaikista töistä saisi hyvän palkan, niin sellaiseen työhön lähtisi melkein jokainen kotona istujakin.

Nyt kun töiden lisäksi tosiaan joutuu niitä tukia nostamaan, niin se vähän pilaa tämän "elätän itse itseni" ajatuksen ja saattaa kasvattaa kotona istumista.

Psyyke - psyyken, ei psyykkeen. Opettele nyt ensin oikeinkirjoitusta. Sen jälkeen moni asia kirkastuu.

kela maksaa joka tapauksessa? ei suomessa töitä täydy tehdä!

Kävisin töissä vain rahan takia mutta tällä hetkellä minulle on tarjottu vain töitä, joista saa vähemmän rahaa, kuin siitä, että olen vain kotona.

Menen heti töihin, jos saan palkkaa merkittävästi enemmän, lasken asian jotenkin näin.

Kotona 0 tuntia töitä tuo noin 1500e korvauksen. Jos 160 tuntia kuussa tuo noin 1800e korvauksen niin tuntipalkka on noin 2e, joten en suostu tällaiseen, koska teen töitä vain rahan takia.

Mulla on kiva työyhteisö ja töissä on siksi kiva käydä. Joka päivä vähintään 30+15 min. (ruokatauko ja kahvitauko) jutustelua mukavien ihmisten kanssa. 

Mulla ainakin työssäkäynti tukee mielenterveyttä, voin paremmin työssäkäydessäni. En haluaisi olla työtön, ei sovi mulle. Palkkakin tietty on tärkeä.

Instituutiota työpaikka on asia, jota ei voi korvata ihan tuosta noin vain. Jos tähän nyt sisällytetään vähän otsikon vastaisesti myös ne, jotka tekevät töitä muiden kanssa. Esim. varakkaat, joilla olisi mahdollisuus olla tekemättä töitä. Ihmissuhteet, valmiit rakenteet tehdä tiettyjä asioita, hyödyllisyyden kokemus.

Säännölliset pakolliset jutut luo rakenteita elämään. Lomailu on alkuun kivaa mutta pidemmän päälle alkaa psyykkiset valmiudet kuten aloitteellisuus ja keskittymiskyky laskea.

Tykkään siitä kun elämässä on rytmi, enkä saa pidettyä samanlaista rytmiä yllä ellen käy töissä. Elämä menee pitkään nukkumiseksi ja sohvalla makoiluksi helposti kun on vapaata.

Vierailija kirjoitti:

Kävisin töissä vain rahan takia mutta tällä hetkellä minulle on tarjottu vain töitä, joista saa vähemmän rahaa, kuin siitä, että olen vain kotona.

Menen heti töihin, jos saan palkkaa merkittävästi enemmän, lasken asian jotenkin näin.

Kotona 0 tuntia töitä tuo noin 1500e korvauksen. Jos 160 tuntia kuussa tuo noin 1800e korvauksen niin tuntipalkka on noin 2e, joten en suostu tällaiseen, koska teen töitä vain rahan takia.

Voi prkele, tollasille ne verorahat multakin menee. Pthyi!